Paimennuspäivä

Tämä tulee nyt melkein kuukauden myöhässä mutta ei kai sen niin väliä. Me ollaan pidetty juoksutaukoa eikä olla muutenkaan tehty mitään ihmeempiä niin ei ole ollut kummoisempaa päivitettävää. Mä olin tosin maanantaina iltakisoissa töissä ja keskiviikkona kävin katsomassa ykkösten hyppyradat. Huomenna sitten omatoimiset iltatreenit ja keskiviikkona pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin. Nellin juoksujen alkamisesta on kulunut jo yli kolme viikkoa mutta kun keskiviikkona oli vielä ykkösten iltakisat, niin meidän ohjatut oli tältä viikolta peruttu.

Mutta palataan ajassa taaksepäin toukokuun alkuun Helatorstaille, jolloin suunnattiin paimennuspäiville Someroon. Lähdettiin kuuden aikaan ajamaan Jyväskylästä mutta silti onnistuttiin myöhästymään noin kymmenen minuuttia koska minun (epä)luotettava omenapuhelin-navigaattori ohjasi meidät viimeisillä kilometreillä ihan täysin harhaan. Ajeltiin yhteensä varmaan 20 minuuttia jotain pieniä kinttupolkuja pitkin, onneksi auto ei jäänyt mihinkään kiinni. Ja onneksi ei tullut ketään vastaan..

Itse paimennus oli sitten todella mielenkiintoista ja olin niin iloinen huomatessani että Nellissähän on potkua tuohon hommaan! Mulla oli kyllä aika vahva aavistus siitä että Nelli pärjää hyvin ja näinhän siinä kävi. Meidän opastaja kehui Nelliä paljon ja sanoi että ehdottomasti kannattaa harrastaa, jos ei paimennusta, niin sitten jotain muuta. Nelli oli kyllä oikein pätäkkä ja komensi lampaita haukkumalla ja innostui kovasti "paimentamaan" niitä.

Päivästä jäi meille hyvät muistot vaikka päivä olikin pitkä. Meillä meni yhteensä yli kolmetoista tuntia tien päällä ennen kuin päästiin takaisin kotiin. Sanomattakin on varmaan selvää että kotiin palasi erittäin väsynyt pieni paimentyttö.

Keppejä ja treenejä

 

Hups, on taas päässyt hieman aikaa kulumaan viime päivityksestä. Huutokauppa tosiaan oli ja meni ja sieltä lähti mukaan 12-kepin sarja. Kepit ei tietenkään mahdu kokonaisena täällä mihinkään, mutta yksi viiden kepin sarja on täällä sisällä ja se on ollutkin ahkerassa käytössä. Loput kepit odottaa ulkona uutta sijoituspaikkaa.

Viime lauantaina ja keskiviikkona oli ohjatut treenit, keskiviikkona teemana oli takaaleikkaus, joka sujui meiltä yllättävän hyvin. Takaaleikkaus putkelle sujui tosi hyvin, mutta peräkkäiset takaaleikkaukset hypyille tuotti vähän ongelmia. Ensimmäinen takaaleikkaus onnistui lähes joka kerta tosi nätisti mutta toiselle hypylle ohjauksessa tuli sitten vähän ongelmia.

Lauantaina oli myös ratapätkä mutta silloin ei ollut mitään erityistä teemaa. Oli muutama kinkkisempi kohta ja mehän jäätiin niihin junnailemaan. Radan alkupuolella oli puomi, jonka ylösmenon molemmilla puolilla oli putken suut. Alussa koira piti ohjata putkeen ja sitten muutaman hypyn kautta puomille mutta me jäätiin junnaamaan sen putken kanssa. Nelli oli koko ajan menossa puomille (silloinkin kuin meidän ohjaaja tuli siihen eteen seisomaan) eikä putkeenmeno meinannut onnistua. Treenin jälkeen otin vielä putkeen lähetystä erikseen toisella kentällä eikä siinä ollut mitään ongelmia.

Nelli on ollut tosi hieno tällä viikolla, treenit on sujuneet ilman sen suurempaa häsellystä ja keskittymiskyky on ollut huomattavasti aiempaa parempi. Tiistaina olis ollut möllikisat mutta jouduttiin jättämään ne välistä kun mulla oli tänään VIIMEINEN tentti, johon oli pakko lukea. Eilen käytiin ESS-shelttien järjestämillä paimennuspäivillä, seuraavassa postauksessa sitten siitä lisää :)

Tämän päivän ongelmat ei ole huomisen ongelmia

Nähtävästi se menee nyt näin. Se mikä on ongelmana yhtenä päivänä ei enää sitten olekkaan ongelma seuraavana päivänä. Viime treeneissä löytyi nimittäin sen verta vauhtia että enhän minä pysynyt enää perässä. Ei ollut enää tietoakaan siitä menosta mitä oli viimeksi ohjatuissa treeneissä. No turhaan mä tässä murehdin,eiköhän taas huomenna kompastuta samoihin ongelmiin ;) Ei vaan. Toivottavasti ei. Onhan se aina aika monesta asiasta kiinni että miten menee! Nelli veti niin lujaa viimeksi että minä en pysynyt ohjauksessa perässä ja oli aika lähellä etten sitten turhautunut vähän liikaa. Mutta se turhautuminen tuli ihan täysin omaan ohjaukseen ja toimintaan, pitäisi vaan oikeasti alkaa laittamaan sitä töppöstä toisen eteen.

Meillä meinaa vieläkin olla ongelmia häiriöherkkyyden kanssa, välillä vähän pahempia ja välillä se taas sitten helpottaa. Toivon mukaan se helpottaa kun treenataan kuitenkin jatkuvasti melkoisessa mölinässä ja hälinässä ja toivottavasti minäkin opin joskus paremmin sietämään sitä.

Vähän muuten säikähdin eilen kun oltiin Nellin kanssa lenkillä ja se alkoi yhtäkkiä nilkuttamaan toista etutassua. Ei suostunut varaamaan sille painoa ollenkaan ja vaikka kuinka etsittiin niin tassunpohjasta ei löytynyt mitään mikä selittäisi ontumisen. Jalka vaikutti muuten ok:lle eikä Nelli pitänyt minkäänlaista ääntä. Sitten kannettiinkin seitsemän kilon paketti kotiin ja aloin tutkimaan tassua käsisuihkun avulla. Vähän aikaa huuhdeltuani sormeni osui pitkään tikkuun, varpaiden väliin oli mennyt havunneula! Huh, onneksi ei ollut mitään sen suurempaa, Nelli alkoi kävelemään normaalisti sen jälkeen kun sain neulasen poistettua.

Ensi viikonloppuna huutokaupataan vanhoja agilityesteitä, ajattelin mennä katsomaan josko saisin huudettua itselleni keppisarjan. En ole vielä miettinyt mitään  hintakattoa, mutta kyllä ne aika paljon kiinnostaa. Sitten voisi harjoitella kepit kuntoon kotona ja sen jälkeen alkaa käymään läpi erilaisia keppikulmia.. Ehkä mä niistä jonkin verran olen valmis siis maksamaan :) En vaan vielä oikein tiedä että missä niitä sitten säilyttäisi mutta senhän näkee sitten kun ne kantaa kotiin!

Vähän erilainen meininki (Kolmannet möllikisat)

Keskiviikkona suunnattiin melko vaihtelevilla tuntemuksilla epävirallisiin agilitykisoihin. Yritin kovasti panostaa siihen, että "mennään pitämään vaan hauskaa" ja "ei se ole niin vakavaa". Silti meinasi vähän jännittää ja ehdin monta kertaa miettiä että pitäisikö sittenkään. Luvassa oli muutenkin pitkä ilta kun oli keskiviikon ryhmäläisten vuoro järjestää ko. kisat, eli jäin sitten vielä omien ratojen jälkeen talkoilemaan.

Möllirata oli erittäin suoraviivainen ja siellä olikin kaikki muut esteet keinua, pöytää ja muuria lukuunottamatta. Lähtöjärjestys oli arvottu ja me saimme "kunnian" aloittaa. Ja mitäs sitten kävikään. Lähes kaikki kohdat mitkä vaan pystyivät menemään pieleen, menivät pieleen. Varmaan jokaiselle kolmelle putkelle tuli kielto ja muutenkin rata oli hirveetä säätämistä. Pussiin Nelli ei suostunut menemään ja pyysinkin sitten ratahenkilöä pitämään pussia auki. Radan jälkeen ei ollut mikään hieno voittajafiilis, mutta onnistuin kuitenkin siinä että osasin ottaa radan huumorilla. Ensimmäisen kerran jälkeen arvoin muutaman kerran että lähdenkö uusimaan vai en ja onneksi lähdin. Toisella kerralla meille tuli "täydellinen rata" pussille asti, josta taas kielto ja sen jälkeen päätinkin vaan skipata koko esteen. Nelli meni pussiin melkein puoliväliin asti mutta peruutti sitten jostakin syystä takaisin. Jos olisin jäänyt lähemmäksi pussia ja kannustanut kovempaa, olen ihan varma että pussi olisi onnistunut. Uusintakierros oli nopea, siinä oli oikeata tekemisen meininkiä! Tokalla kierroksella tehtiin lentävä lähtö alkuun ja pidin paljon enemmän ääntä radalla. Näköjään innostaminen on meillä nyt kaiken a ja o. Vaikka toisella kierroksella meinasikin tulla kiire niin ehdin silti miettiä että täähän näyttää jo agilityltä. Kaikista tärkeintä koko illassa oli hyvä meininki ja se että tuli taas noin hieno onnistuminen! Ja ehkä minä pääsin taas askeleen eteenpäin oman asennemuutoksen kanssa :)

Älä lannistu

Hmm.. Tuolla tapahtuu selvästi jotain mielenkiintoisempaa.

  

Taisi olla vähän huono päivä meikäläisellä viime treeneissä. Kaiken kukkuraksi Nelli vielä pamautti alkuun sellaisen yllätyksen että itsellä meni vähän pasmat sekaisin. Hain Nellin autosta, päästin vapaaksi kentällä ja olimme radan alussa aloittelemassa kun Nelli ampaisikin yhtäkkiä viereiselle kentälle komentamaan. Voi perskeles sentään. Nelli ei ole koskaan aiemmin karannut noin pahasti. Aidan toisella puolella taisi vaan nopeasti tulla äitiä ikävä kun jäi sinne hiljaisena seisomaan ja tuli kiltisti takaisin omalle puolelle kun raotin aitaa. Onhan se hyvä että löytyy rohkeutta mutta olisihan siinä voinut käydä huonostikin. Oon tosi tarkka sen suhteen etten häiritse koskaan muiden koirakoiden treenejä, joten tuon karkaamisen jälkeen meinasi vähän hävettää vaikka ei se toinen koira edes tainnut huomata Nelliä.. Joillakin koirakoilla se huomio taitaa olla enemmän siellä radassa kuin ympäristössä, hehhe. Ehkä meilläkin joskus! Rataa mentiin pätkissä, välillä onnistui ja välillä ei. Ilmeisesti mun ilmeet ja eleet oli sen verran lannistuneet että kouluttaja sanoi minulle harkan jälkeen ettei kannata lannistua, meillä meni hyvin. Fiilikset oli kyllä vähän jotain muuta.

Mutta positiivista on kuitenkin se, että kepeillä on jo nähtävissä selvää edistystä ja niihin alkaa löytyä vauhtia. Nyt vaan pitää sitten alkaa työstämään sitä että koiran huomio pysyy minussa ja radassa eikä siellä pöllöillä millään tavalla (varsinkaan toisten radoille). Muutenkin viime kerralla Nelli oli melko kuutamolla. Ratapätkää suorittaessa huomasin että Nelli katseli pitkälle hallin seinustalle eikä katse ollut suinkaan esteissä saati sitten minussa. Että semmoset treenit sitten viimeksi. Mutta onneksi viikonloppuna käytiin tekemässä nopea keppitreeni ja otettin siinä samalla myös A:n alastuloja ja siitä treenistä jäi hyvä mieli!

Aurinkoinen pääsiäinen

Oi voi kun on tehnyt hyvää tämä pääsiäinen. Ollaan oltu koko ajan ihan vain kotosalla yhtä vierailua lukuunottamatta ja muuten ollaan sitten vaan nautittu vapaa-ajasta ja auringonpaisteesta. Pitkiä jäälenkkejä, kahdet treenit, monen monta siivoustuokiota ja hengailua, siinäpä on oikeastaan pääsiäinen tiivistettynä. Treeneistä sen verran että käytiin tekemässä kaksi kertaa noin 10 minuutin treenit hallilla. Tarkoituksena on nyt tehotreenailla keppejä, jos saataisiin ne joskus vaikka kuntoon. Mitään merkittävää edistystä ei tämän viikon aikana ole sillä saralla kyllä tapahtunut. Nellin keskittyminen herpaantuu melko helposti puolivälissä keppejä ja vauhtia pitäisi saada lisää, mutta miten ihmeessä se sitten onnistuu? Jos vauhti lisääntyy niin sitten mennään vääristä väleistä. :P  Muuten sitten otettiin A:ta, jaakotusta, putkeenlähetystä ja keinua. Huomenna taas paluu arkeen ja keskiviikkona seuraavaan kerran ohjattuihin treeneihin. Niistä sitten ensi kerralla!

Tekniikkatreenejä, rataa ja muita kuulumisia

Heti alkuun on pakko tunnustaa että ne pari viikkoa sitten olleet möllikisat jäi välistä kun itsellä ei ollut silloin yhtään sellanen fiilis että viitsisi lähteä radalle (I blame Mondays).. Noh, sitten keskiviikkona oli toiset mölliryhmän treenit ja illan aiheena oli eri tekniikat. Mulle pelkkä tekniikan hiominen on ollut aina jotenkin hankalaa kun meillä on ollut niin pahoja lähtövaikeuksia ja muutenkin tekniikan harjoittelu pysähdyksistä on itsellekkin jotenkin hankalaa. Käytiin läpi valssi, persjättö, saksalainen ja päällejuoksu. Kaikkia edellämainittuja ollaan treenattu aiemminkin jo useita kertoja, mutta ainakaan minä en voi luultavasti ikinä treenata liikaa tekniikkaa. 

Kaikista parhaiten meiltä onnistuu persjättö, se on jotenkin niin luonteva ja helppo vaihtoehto meille. Saksalainenkin sujui ihan hyvin ja päällejuoksussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Valssaaminen on mulle välillä vähän hankala kun pyörähtelen liikaa ja välillä en ole ihan varma että olenko valssannut vai tehnyt sittenkin jotain ihan muuta. :D

Viime keskiviikon treeneissä tehtiin ratapätkää ja siellä tekniikkana oli jaakotus. Jaakotus on myös yksi niistä tekniikoista, joka tuntuu itsestä todella luontevalta ja helpolta. Siitäkin huolimatta että jaakotus on itselle helppo niin ensimmäisen jaakotuksen aikana päähän iski totaalinen lukko enkä muistanut että mistä koira piti ohjata esteen yli ja mihin suuntaan piti itse kääntyä. Huomaa kyllä että jos alkaa miettimään liikaa niin sitten menee pieleen. Radan osana oli myös kepit, joita kokeiltiin tällä kertaa ihan vaan käsiohjauksella. Nyt olen lopullisesti tehnyt sen päätöksen että kepit opetetaan käsiohjauksella ja PISTE! Ihan hyvin ne käsiohjauksella menevät, äänellä pitäisi hakea rytmitystä ja sitten kai sen pitäisi alkaa sujumaan? 

Muuten on sitten tullut palautetta minun ohjausasennosta (olen välillä liian kumarassa), äänenkäytöstä (pitäisi ohjata aiemmin ja pitää ääntä radalla, kannustaa) ja siitä että koira osaa hyvin esteet ja että on kuulemma hieno koira :) Näiden muutaman treenin aikana on alkanut palaset taas loksahtelemaan sillä tavalla paikoilleen että on tajunnut kuinka paljon se onnistuminen on omasta asenteesta kiinni.

Kävin tänään katsomassa ykkösluokkien hyppyratoja ja alkoi oikein itseäkin jännittää kun ajattelin sitä miltä tuntuu kisata ensimmäisiä kertoja. HUI! Radoilla näkyi ihan superhienoja ja supernopeita shelttejä, toivottavasti meidänkin meno näyttää joskus yhtä hienolle!

Ja ollaan me muutakin tehty kuin pelkästään agilitya. Ollaan vihdoin alettu opettelemaan laatikon sulkemista kuonolla ja noin kymmenisen onnistunutta toistoa ollaan saatu tähän mennessä. Kohta voi alkaa liittämään temppuun käskysanaa ja sitten alkaa miettimään uusia temppuja. Muita uusia temppuja on jalkojen väliin istumaan tuleminen ja huiskuttaminen. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli se, että kokeillaan jotakin uutta harrastusta ja se tuleekin täyttymään helatorstaina ESS-Shelttien järjestämillä paimennuspäivillä. Oon jo pitkään haaveillut siitä että päästäisiin kokeilemaan paimennusta ja kun sattumalta huomasin ilmoituksen Facebookissa, niin en pitkään miettinyt että ilmoitanko vai enkö. Aika pitkä ajomatkahan täältä Jyväskylästä tulee, mutta oon niin hirveän innoissani tästä että ei haittaa kyllä yhtään. Toukokuuta odotellessa siis ;)

Ekat möllitreenit

Viime keskiviikkona oli sitten ensimmäiset treenit uuden ryhmän kanssa. Meidän ryhmä on mölli/kilpa-ryhmä, jossa on yhteensä seitsemän koirakkoa. Ensimmäiset treenit oli tosiaan keskiviikkona ja radalle rakennettiin 19-esteen möllitasoinen rata, jossa oli putkia, hyppyjä, keinu, kepit, A ja rengas. Minun ohjaukseen sisältyi takaakiertoja, persjättöjä ja päällejuoksu sekä tietenkin paljon epämääräistä huitomista ja yritystä (pitäähän sitä olla uskollinen omalle tyylilleen!).

Me "päästiin" ensimmäisenä vuoroon ja takeltelun jälkeen päästiin ihan hyvään vauhtiin. Lähtötilanteet on vielä tosi hankalia ihan vaan sen takia kun stressaan niistä niin paljon. "Ei se kuitenkaan pysy siellä", "Kohta se alkaa haukkumaan eikä keskity ollenkaan" jne. Mutta sitten kun siitä lähdöstä ja alun takaakierrosta selvittiin niin Nelli eteni tosi hyvin keinulle asti. Ekalla kerralla keinu meni liian vauhdikkaasti kun seuraavalla kierroksella Nelli ei suostunut menemään suoraan siihen. Toisella kerralla pienen houkuttelun avulla ei ollut mitään ongelmia ja Nelli teki todella hienon jarrutuksen keinulla <3 Loppurata sitten meni vähän vaihtelevalla menestyksellä. Ne kohdat mitä pelkäsin etukäteen menikin ihan hienosti ja sitten taas ne "helpot" kohdat tuotti ongelmia. Tuli itselle vähän höhlä olo kun näki oman vuoron jälkeen muiden suoritukset. Osa meidän ryhmäläisistä kilpailee tai aloittaa kilpailemaan ihan kohta, joten voitte kuvitella että niiden meno oli pikkuisen erinäköistä kuin meidän.

Mä oon ollut vähän laiska tässä lähiaikoina kun en muista millon oltaisiin viimeksi käyty pitkällä hihnalenkillä. Nyt kun jäät on olleet niin hyvässä kunnossa niin Nelli on päässyt päivittäin juoksemaan vapaana jäällä tai metsässä. Tänäänkin tehtiin melkein puolentoista tunnin lenkki kun oli niin ihanan aurinkoinen ilma :)

Ai niin, ensi maanantaina olis taas möllikisat. Niistä raporttia sitten seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja että meillä menis tällä kerralla edes vähän paremmin kuin viimeksi :D

Kohti möllejä

Viime keskiviikkona oli meidän viimeiset jatko2-ryhmän treenit. Toisaalta vähän harmittaa jättää tuttu ryhmä ja ohjaaja ja vaihtaa taas uuteen, mutta toisaalta on mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja päästä uuden ohjaajaan oppiin. Tämän jakson aikana ollaan opittu ja kehitytty paljon, toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena seuraavassa ryhmässä eli möllitason ryhmässä. Viime aikoina olen alkanut oivaltamaan sen että meidän etenemis- ja muiden ongelmien takana on ollut 'TADAA' minä itse. Jos itsellä ei riitä usko siihen että osataan ja pysähtelen jatkuvasti radalla niin eihän se ole ihmekään että meno tyssää ja ohjaus muuttuu ihan mahdottomaksi. Nelli hakeutuu aina lähelle kun pysähdyn ja voin kertoa että siitä pysähdyksistä on aika vaikeaa lähteä etenemään koiran kanssa samaa matkaa.

Viimeisissä treeneissä tehtiin rataa, jossa oli kaikki mahdolliset esteet. Ja kyllähän niitä kehittämiskohteita vielä löytyy.. Pöydälle mentiin ihan liian lujaa eikä siihen pystytty pysähtymään, kepit on edelleenkin ihan alkutekijöissään (mitä ihmettä mä niiden kanssa teen).. Keinulle mentiin taas kerran liian lujaa ja meinasi tulla taas kerran säikähdys siinä. Viime treeneissä Nelli nimittäin meni keinulle liian vauhdikkaasti ja säikähti sen jälkeen rymähdystä. Sen jälkeen ei meinannut mennä keinulle ollenkaan.. Onneksi kuitenkin näytti olevan vain sen illan ongelma.. MUTTA kyllä me jotain osattiinkin. Ensimmäinen ratakerta meni aika plörinäksi kun pysähtelin enkä luottanut siihen että Nelli seuraisi ohjausta. Toisella kerralla en enää jarrutellut ja luotin paljon enemmän Nellin etenemiseen ja eron kyllä huomasi. Varsinkin loppurata meni jo huomattavasti paremmin! Jäi tosi kiva olo tuosta treenistä vaikka olikin vähän semmosta säätämistä aluksi.

Meidän lähtöongelma on helpottanut myös huomattavasti viime blogipäivityksestä. Kaikenlaisia keinoja kokeilemalla huomasin että tiukkaan sävyyn komentaminen vähän kovemmalla äänellä tepsi kaikista parhaiten. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa että aina ei tarvitse edes komentaa vaan lähtöjen haukkuminen ja riekkuminen on vähentynyt huomattavasti!

Ja käytiinhän me meidän toiset möllikisatkin kokeilemassa tässä pari viikkoa sitten. Helppo hyppy-putkirata ja mehän sössittiin oikein huolella. Tiesin jo ennen radan suorittamista että jos meille tulee kielto ensimmäiseltä putkelta niin se on sitten siinä. Ja mitä sitten kävikään ensimmäisellä kerralla, kielto putkelta :D Uusintakierroksella Nelli epäröi ensimmäisen putken alkupäässä pitkään eikä meinannut edetä mutta eteni sitten kuitenkin. Tokalla kerralla edettiin tosi hyvin radan takaosaan asti, jossa Nelli juoksi putken suusta OHI ja sitten loppusuoralla tuli kielto viimeiseltä hypyltä (!). Kuulemma ohjasin Nellin hyvin putkelle mutta jostakin syystä se musta putki oli meille hankala. Kisojen jälkeisissä treeneissä ei sitten ollut mitään ongelmia putkien kanssa. Mutta tällasta tämä on, joskus menee hyvin ja joskus vähän huonommin.

Tauko on ohi

 

Vihdoin päästiin taas agilityn makuun kun Nellin juoksujen alkamisesta oli kulunut tarpeeksi aikaa. Käytiin tänään ennen treenejä tuhlaamassa 100 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin ja mukaan tarttui Hurtan tokoliivi ja puinen noutokapula. Toi liivi on tosi kätevä ja vielä tosi nättikin! Oon himoinnut treeniliiviä jo kauan mutta ei ollut aiemmin sattunut sopivaa vastaan tai sitten oon muuten vaan pihistellyt rahojen kanssa. Mutta nyt kun oli lahjakortti ja netistä löytyi kivannäköinen liivi niin tilasin sen myymälään ja kävin sovittamassa. Ihastuin kyllä heti ensikoetuksella siihen, se on aivan ihana! <3

Ehdittiin joskun kolmen aikoihin hallille lämppälenkin jälkeen ja saatiin treenata ihan kahdestaan. Se oli varmaan ihan hyvä juttu kun meille oli ehtinyt kertyä taukoa yli kuukauden verran. Otettiin ihan simppeleitä hyppysarjoja (hyppyjä+putki), vähän keppejä, harjoiteltiin namikupille lähetystä (onnistui tosi hienosti!) ja odottamista. A:kin tuli otettua kerran kun Nelli päätti ihan omatoimisesti kiivetä sille. Samoin puomille se varasti monta kertaa kun käveltiin siitä ohi niin otettiin sitten vähän sitäkin. Nelli ei ollut ihan oma täpinä-itsensä, en tiedä mikä sitä rauhoitti. Mutta treeneistä jäi hyvä ja odottava mieli seuraavia treenejä kohtaan!

Vuosi vaihtui

rauhallisesti kotona. Nelli ei tänäkään vuonna osoittanut merkkejä rakettien pelkäämisestä, joten meillä meni uusi vuosi mukavan rauhallisesti. Nelli sai oman pienen osan uuden vuoden herkuista kun tarjolla oli lihapullia ja nakkeja. Mulle nousi kuume perjantaina eikä se ole vieläkään helpottanut, joten uusi vuosi vaihtui 38 asteen kuumeessa.

Vuodelle 2012 meillä ei ollut mitään julkisesti esitettyjä virallisia tavoitteita. Oma ajatukseni oli vielä kesällä se, että oltaisiin startattu virallisissa kisoissa vielä tämän vuoden puolella mutta syksyllä kävi kyllä ilmi ettei ehditä sitten millään. Opiskelujutut (gradu) vei aikaa ja jaksamista sen verran että muut asiat jäi hieman paitsioon. Ja jostakin syystä meidän edistyminen kepeillä on ollut todella hidasta vaikka muut vaikeat esteet on oikeastaan jo selätetty. Ja vaikka kepit olisikin jo hallussa niin meidän kisavalmius edellyttää vielä sitä että minä oppisin ohjaamaan huomattavasti paremmin. Että jonkun verran jäätiin siitä tavoitteesta :D Siitä olen kuitenkin todella iloinen että käytiin meidän ensimmäisissä möllikisoissa.

Seuraavaksi sitten meidän uuden vuoden lupaukset vuodelle 2013:

-startataan viralliset kisat

-seuraaminen kuntoon

-opetellaan enemmän kaikenlaisia temppuja

-kokeillaan jotakin uutta harrastusta

-käydään mahdollisimman paljon möllikisoissa

-jumpataan ahkerammin 

-käydään ainakin yksissä näyttelyissä

Siinäpä ne, ihan tarpeeksi haastetta ja tekemistä tälle uudelle vuodelle.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille! :)

Hyvää Joulua!

   Rauhallista ja rentouttavaa Joulua!

Märkä koira

Koiran peseminen on aina yhtä mukavaa. Koirakin rakastaa sitä ihan hirveästi. Katsokaa vaikka itse! 

Pesun ja kuivauksen jälkeen köllöteltiin tyytyväisenä matolla

Ennen pesua käytiin rallailemassa metsätiellä ja sen jälkeen hallilla treenailemassa, joten pienen koiran päivä ei tainnut sittenkään olla ihan niin kurja!

Neuvojen tarpeessa..

Meille on nähtävästi muodostumassa ihan kunnon ongelma Nellin kuumumisesta/turhautumisesta tai mitä ikinä se nyt onkaan. Viime keskiviikkona ohjaaja sanoi huolissaan että meidän ohjattu treeniaika menee siihen kun yritin saada Nelliä jäämään esteen taakse odottamaan. Kyllä, olin varsin tietoinen asiasta, mutta miten ihmeessä voisin muka lähteä suorittamaan rataa/harjoittelemaan yksittäisiä ohjauskuvioita kun tuo kuumakalle ei jää ODOTTAMAAN ja LOUSKUTTAA vaan pikku puikkonokkaa! :D. Nyt sille voi jo nauraa mutta treenatessa alkaa välillä hermo kiristyä. Jos joku fiksumpi osaa antaa neuvoja niin nyt niitä otettaisiin avosylin vastaan! Ongelmana on siis se, että lähdöissä Nelli ei keskity vaan haukkuu minulle. Saattaa jäädä istumaan tai makaamaan hetkeksi mutta usein lähtee haukkuen seuraamaan minua. Nameilla houkuttelu istumaan/makaamaan tms. onnistuu kyllä mutta heti palkan saatua Nelli usein nousee ja jatkaa haukkumista. Eli jos palkka tulee tai lähtee näkyvistä niin haukkuminen jatkuu. Ja tämä ongelma on nimenomaan vain agilityssa ja lähdöissä. Ja silloin kun haukku on päällä niin käskyt menee usein kuuroille korville, paitsi jos käsi on namitaskussa tai nami näkyvillä. Kotona Nelli saattaa temppujen aikana haukkua vain jos turhautuu eikä tiedä mitä siltä odotetaan. Muuten Nelli on tosi täpäkkä, keskittyy hyvin ja ennen kaikkea tottelee. Hallilla en vaan aina saa tuota hiljaiseksi ja keskittyneeksi. 

Olen kokeillut tiukkaan sävyyn komentamista (ei auta), helppoa kontaktitemppua ennen lähtöä (toimii mutta heti palkan jälkeen haukku jatkuu), lässyttämistä (auttaa haukkumiseen hetkeksi mutta ei pidempiaikaista vaikutusta).. Seuraavaksi kokeiluun lähtee erilainen ruokinta treenipäivänä ja sitten toisena vaihtoehtona kunnon rallaukset ennen treenejä. 

Viime kerralla harjoiteltiin jaakotuksia ja meillä oli tosi kiva rata. Jaakotukset meni hyvin, kerrankin joku helpolta tuntuva ohjauskuvio! Rata meni osittain tosi hyvin, mutta sitten oli taas muutama huolimaton putkeenvienti ja kepit oli aikamoista säätöä vaikka olikin pienet verkot. Ja meillä oli pussi radan osana eikä sitä taaskaan suostuttu menemään ilman raotusta. Mikä ihme siinäkin on että omissa treeneissä siitä mennään intopiukeena läpi ja sitten ohjatuissa hannaillaan? Keskiviikkona sattui kyllä yksi erittäin ihmeellinen juttu. Nelli varasti keinulle! Keinu meneekin meillä nykyään tosi hyvin, käytetään vielä tyynyä vaimentamassa iskua mutta muuten keinulle mennään ilman houkuttelua!

Aina ei onnistu eikä ehdi!

Lunta odotellessa!

 

Viime tiistain onnistuneita möllikisoja seurasi keskiviikkona ei-ihan-niin-onnistuneet ohjatut treenit. Tarkoituksena oli harjoitella niistoja ja niisto-sokkareita (?). Jostakin syystä niistot ei onnistuneet meiltä ollenkaan. Nelli ei suostunut tulemaan esteiden yli minun ylihienoista niistoista huolimatta ja minä meinasin muutaman kerran tipahtaa pyllylleni kun niiasin liian syvään. Oli muutenkin vähän jäykkä olo :D Muutama onnistunut niisto saatiin aikaan mutta aika kovan työn takana ne oli. Jotenkin nämä pysähdyksistä lähtevät harjoitteluliikkeet on meille todella vaikeita kun Nelli keskittyy enemmän minun komentamiseen ja minä taas keskityn siihen että miten saan koiran hiljaiseksi ja sen huomion itseeni. Tapahtumaketju menee jotakuinkin näin: Jätän Nellin odottamaan paikoilleen -> Nelli haukkuu ja usein myös lähtee liikkumaan ainakin vähän -> yritän hiljentää Nellin -> Nelli jatkaa haukkumista -> minä turhaudun ja keskittyminen herpaantuu -> ohjauskuvio epäonnistuu.. Pakko yrittää seuraavissa treeneissä harjoitella enemmän odottamista ja rauhoittumista. Muutaman kerran harjoiteltiin sitä viime treeneissä viereisellä kentällä ja kyllähän se välillä malttoi hiljentyä!

Onneksi niistä möllikisoista jäi niin hyvä mieli ettei hirveästi jaksanut stressata siitä että ohjatut treenit ei menneetkään ihan niin hyvin. Eikä se nyt muutenkaan ole aina niin vakavaa. Meillä on ollut ohjatuissa sen verran vaikeita juttuja välillä ettei ole mikään ihme että ne on välillä menneet ihan puihin. Muuten pidettiin loppuviikko ja viikonloppu taukoa ja nyt vähän pahasti näyttää siltä ettei välttämättä ehditä omatoimitreeneihin ennen keskiviikkoa.

Ja siten vielä. Miksi ihmeessä se talvi ei voi jo tulla? Alkaa ärsyttämään tuo pimeys, synkkyys ja vesisade.. Tosi kivat ilmat lenkkeillä kun sataa ja tuulee ja koira on ihan täynnä hiekkaa lenkin jälkeen. 

Ensimmäiset möllikisat

Viimeiset viikot on taas olleet hieman kiireisiä, aloitin työt viime viikon maanantaina ja palautin gradun alustavaan arvosteluun reilu viikko sitten. Taas on jääneet nämä tärkeimmät asiat taka-alalle. Ollaan kuitenkin käyty ohjatuissa treeneissä ja muutaman kerran ehdittiin käydä tekemässä omatoimisesti pieniä treenejä. Mutta nyt löpinä seis ja varsinaiseen asiaan eli meidän ensimmäisiin möllikisoihin.

Ehdittiin hallille hyvissä ajoin jännittämään, katselemaan vähän rataa ja turisemaan tuttujen kanssa. Rata oli todella kiva, siinä oli putkien ja hyppyjen lisäksi a sekä puomi. Suoraviivainen ja vauhdikas rata. Mini-mölleissä oli yhteensä seitsemän kisailijaa. Rataantutustumisen aikana en ehtinyt jännittämään mutta omaa vuoroa odotellessa jännitys alkoi kasvamaan. Oltiin toisena lähtövuorossa ja lähdön hetkellä mun "pahin pelkoni" tapahtui eli Nelli oli sen verran sekaisin uudesta ja jännittävästä tilanteesta että mun käskyt meni ihan kuuroille korville. Nelli komensi, ei pysynyt paikallaan ja lähti vielä vähän haukkumaan tuomariakin keskemmälle kenttää. Eli hyvin alkoi meidän ensimmäinen mölli-startti. Sitten jollakin ihmeellä sain Nellin huomion siksi aikaa että pääsin rauhassa siirtymään esteen taakse ja pystyttiin aloittamaan rata.

Ensimmäinen rata alkoi hyvin, Nelli pysähtyi a:n lopussa tosi nätisti ja meidän ongelmat alkoi jossakin esteen 12 tienoilla kun en ehtinyt tarpeeksi nopeasti ohjaamaan. Kahdelle eri putkelle tuli useita kieltoja ja ainakin kaksi hyppyä jouduin "pyöräyttämään" paikoiltani kun Nelli juoksi niiden ohi. Eli olin siis itse aivan liian hidas enkä ohjannut tarpeeksi ajoissa. Virhepisteitä tuli aika reilusti, mutta toisaalta radasta jäi ihan hyvä fiilis. 

Suorituksen jälkeen seisoskelin radan ulkopuolella ja juttelin muiden radan suorittaneiden tuttujen kanssa. Muut meinasivat lähteä uusintakierrokselle mutta itse en ollut ihan varma että viitsinkö ottaa uusintaa kun ensimmäinen kertakaan ei mennyt niin hienosti. Sitten ajattelin että hyvää harjoitustahan tämä vain on ja päätin lähteä uusintakierrokselle.

Toisella kierroksella Nelli oli paljon rauhallisempi lähtötilanteessa. Vain vähän haukkumista, ei karkailua ja jonkinlainen tuntuma siitä että kyllä se mua kuuntelee! Muutenkin rata meni paremmin siltä kannalta, että ehdin itse paljon paremmin ohjauksiin ja taisin muistaa antaa ainakin osan käskyistä tarpeeksi ajoissa. Lopputuloksena meille tulikin virheetön rata. Kannatti siis uusia! Kaikista hauskinta on kyllä se, että toisen kierroksen aika oli kaikista nopein ja me sitten voitettiin mini-möllit! :D Sanomattakin selvää että jäi ihan mahtavat fiilikset tästä illasta! <3 

Kissanruokaa ja takaaleikkauksia

Tiistaina meillä olikin Nellin kanssa mukava päivä kun lähdettiin yhdentoista aikoihin metsätielle, jossa Nelli pääsi leikkimään Riki-sheltin kanssa. Vähän reilu tunti oltiin ulkosalla ja sen jälkeen suunnattiin Killerille kissanruoan kanssa. Otin mukaan superherkkua kun ajattelin että jos se keinu alkaisi sen avulla muuttua pikkuhiljaa mukavammaksi esteeksi. Nelli epäröi keinua edelleen todella paljon eikä oikein houkuttelun avulla suostu nousemaan lautaa pitkin. Mutta jos vauhtia on valmiiksi niin sitten keinulle kiipeäminen ei olekaan mikään ongelma. Nyt kun osaisi vaan olla fiksu ja edetä tarpeeksi hitaasti ettei tulisi ainakaan mitään merkittäviä takapakkeja. 

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä harjoiteltiin takaaleikkauksia. Rata oli tosi kivanoloinen, ei liian vaikea mutta vähän haastava kuitenkin. Muutaman kerran tuli itse sössittyä, mutta lopuksi kun vedettiin koko rata kerralla niin sehän meni ihan mahtavasti. Vitsi mulla on hyvä koira <3 Ei voi muuta sanoa! 

Musta olis kiva liittää näihin teksteihin ratapiirrokset mutta kun en tiedä millä ohjelmalla ne tekis! Voisi tulla ehkä vähän syvällisempi analyysi treeneistä.. Kerran yhden postauksen lopussa mainitsin niistä möllikisoista, mutta enhän mä niihin uskaltanut lähteä. Olis kannattanut, rata oli nimittäin todella helppo! Mulla ei taida olla enää mitään pätevää syytä luistaa niistä seuraavista, joskus se on vaan uskallettava!

Sitten treeniasioista muihin asioihin. Nellin turkista huomaa ihan selvästi kuinka nuo valjaat on kuluttaneet sitä. Täytyis varmaan alkaa vähentämään valjaiden käyttöä, mutta kun ne on niin hirmuisen kätevät! Mä oon taas pitkän aikaa suunnitellut että veisin Nellin joku päivä pyörähtämään kehässä. Olis mielenkiintoista kuulla mitä siitä sanotaan kun se on kuitenkin kasvanut ja kehittynyt sen verran.

Kehitystä havaittavissa

Huh. Kaksi viikkoa viime päivityksestä. Kiirettä on pitänyt mutta treenaamassa ollaan kuitenkin ehditty käydä. Ja vaikka nämä muut asiat ei oikeastaan tänne blogiin kuulukkaan, niin pakko silti hehkuttaa että gradu on valmis ja työpaikka on löytynyt. Enää muutama nihkeä ja työläs kouluhomma tekemättä ja sitten voi hengähtää kunnolla. Onneksi se työläin kouluhommakin on ensi viikolla jo purkissa!

Nelssoni on kehittynyt mun silmissä lähiaikoina ihan hirveästi. Agilityssä sen liikkumisessa alkaa olla ihan erilainen vauhti ja varmuus kuin mitä siinä on aiemmin ollut. Ja ohjattujen treenien ansiosta ollaan opittu paljon uusia asioita! Ja ehkä mäkin olen kehittynyt sen verran etten ole enää niin häiriöherkkä treeneissä ja olen löytänyt tietynlaisen luottamuksen Nelliin että ei se siitä mun viereltä niin vaan lähde vaikka radan reunalla tapahtuisi mitä! Käytiin eilen lenkin jälkeen läheisellä rannalla ottamassa vähän tokoliikkeitä ja Nelli teki kyllä niin hienosti ja innokkaasti. Nellin hienoon sivulletuloon kuuluu hirveä vauhti ja hyppy minua vasten ennen kuin asettuu sivulle omalle paikalleen. Se on aika hauskannäköinen liike, intoa ainakin riittää! :)

Ohjatuissa treeneissä ollaan käyty persjättöä, sylkkäriä ja päällejuoksua. Varsinkin noissa ohjatuissa harkoissa näkee sen, miten Nelli on kehittynyt. Se seuraa nykyään paljon paremmin ohjausta ja ohjautuu välillä todella hienosti itsenäisesti esteille. Tänään käytiin treenailemassa Nellin kanssa kahdestaan ja tulipa tosi hienot takaakierrot ja loppusuorat! Mun ongelmana meinaa olla ohjauskuvioiden unohtaminen tai omien keksiminen sekä se että jään ihan turhaan odottelemaan Nelliä kun oikeasti mun pitäisi juosta eteenpäin että pysyn sen vauhdissa.

Huono päivä, huono treeni

Mitä saadaan kun yhdistetään gradun tekeminen, kiire, häsläys, huono mieli, vesisade ja märät vaatteet? Erittäin huonot lähtökohdat agilitytreeneille. 

Keskiviikkona oli siis ohjatut treenit, mutta koska mun oli "pakko saada" aloittamani graduhomma päätökseen juuri sinä iltapäivänä, lähdimme ajelemaan Killerille vähän liian myöhään ja kiireessä. Niin kiire ei kuitenkaan tullut etten olisi ehtinyt lämmitellä Nelliä ennen treenejä, mutta kun en tajunnut lähtiessä tarkistaa säätä niin oltiin sitten kamppeet märkänä treenien ajan. Onneksi takki piti sentään vettä! 

Treeneissä harjoiteltiin takaakiertoja pienellä ratapätkällä. Pätkän lopussa oli taas loppusuora eli päästiin harjoittelemaan myös eteenlähetystä. Ennen omaa vuoroa treenattiin vähän keppejä ja keinua. Ne meni kyllä yllättävän kivasti.. Paitsi kepit. Ei onnistu toiselta puolelta ohjattuna ollenkaan.. Sitten oli meidän vuoro mennä harjoittelemaan ratapätkää. Tottakai juuri siihen aikaan halli alkoi täyttyä muista treenaajista ja haukkuvista koirista ja meidän aloittaessa meteli oli aika korkealla. Sitten kun Nelli vielä aloitti itselleen tyypillisen komentamishaukun niin avot! Mulla oli pallo ihan hukassa ja unohtelin jatkuvasti että mitä pitää tehdä. Hauskaa oli se, että kun lähetin koiran putkeen niin juoksin itse putken vieressä putken muodon mukaisesti kun olisin voinut vaan juosta suoraan putken suulle ohjaamaan Nelliä esteelle. Mahtoi olla hauskannäköistä :D Siitä tuli siis huomautus kouluttajalta.. Enpä olis itse sitä edes tajunnut! Otettiin rataa ensin pienissä pätkissä ja ne meni niin surkeasti että meinasin lopettaa treenit meidän osalta siihen. Nelli haukkui ja lähti aina seuraamaan mua kun jätin sen mukamas esteen taakse odottamaan. Onneksi en kuitenkaan luovuttanut sillä kun sitten vedettiin rata kokonaisuudessaan läpi niin sehän sujui ihan nätisti! Mutta voin kertoa että hermot oli jossakin vaiheessa vähän kireenä.

Myöhemmin tulin sitten miettineeksi että olen aina pitänyt Nelliä melko häiriöherkkänä, mutta mitä jos se olenkin minä joka on meistä häiriöherkempi? Luultavasti se on juurikin niin! Minä stressaan sitä miten Nelli reagoi häiriötekijöihin ja se taas vaikuttaa Nelliin ja meidän suoritukseen. 

Huomasi kyllä että oma mieliala ja kiireinen päivä vaikuttivat negatiivisesti meidän treeneihin kun olin itse niin pihalla enkä oikein osannut keskittyä. Onneksi treenit kuitenkin päättyivät onnistumiseen ja mä pääsin illaksi vielä Powerkickboxiin, jossa lähti sitten loputkin turhautumiset pois!

Ihan hirvee kiire!

Huhhuh, gradu vie kyllä luvattoman paljon aikaa kaikelta muulta paljon mielenkiintoisemmalta. Onneksi gradu alkaa lähestyä loppuaan, joten voi hyvällä omallatunnolla tehdä jotain muutakin. Kahdet ohjatut treenit ja kolmet omatoimitreenit takana ja hirmu hyvä fiilis! Ensimmäisellä ohjatulla kerralla käytiin yksittäisinä kaikki esteet läpi, jotta kouluttaja näkee missä mennään ja tehtiin ihan pieni yksinkertainen ohjausharjoitus. Toisella ohjatulla kerralla treenattiin valssia ja eteenlähetystä (loppusuoraa). Itsenäisesti ollaan sitten käyty treenaamassa eteenlähetystä, keinua ja pussia. Tänään käytiin tekemässä ihan vaan kymmenen minuutin treenit ja otettiin pussia ja keppejä. Nelli ei suostunut ohjatuissa harkoissa menemään pussia, niin ollaan taas tehotreenailtu sitä ja hyvin on mennyt.

Muuten ollaan käyty ahkerasti shelttitapaamisissa, käyty tapaamassa kaverin koiranpentua Pipsaa, tavattu Lotta-Pinseriä ja viihdytty ahkerasti sienimetsällä ja juoksulenkeillä.

Olis muuten ihan kiva kirjoitella joku kerta vähän syvällisemmin noista meidän harjoituksista, mutta enhän mä enää viikon päästä muista niistä mitään yksityiskohtia. Ehkä mä vielä joku kerta ehdin treenien jälkeisinä päivinä kirjoittaa asioita ylös. Loppukuusta olisi yhdet möllikisat.. Kai se on vaan joskus uskallettava aloittaa!