Tekniikkatreenejä, rataa ja muita kuulumisia

Heti alkuun on pakko tunnustaa että ne pari viikkoa sitten olleet möllikisat jäi välistä kun itsellä ei ollut silloin yhtään sellanen fiilis että viitsisi lähteä radalle (I blame Mondays).. Noh, sitten keskiviikkona oli toiset mölliryhmän treenit ja illan aiheena oli eri tekniikat. Mulle pelkkä tekniikan hiominen on ollut aina jotenkin hankalaa kun meillä on ollut niin pahoja lähtövaikeuksia ja muutenkin tekniikan harjoittelu pysähdyksistä on itsellekkin jotenkin hankalaa. Käytiin läpi valssi, persjättö, saksalainen ja päällejuoksu. Kaikkia edellämainittuja ollaan treenattu aiemminkin jo useita kertoja, mutta ainakaan minä en voi luultavasti ikinä treenata liikaa tekniikkaa. 

Kaikista parhaiten meiltä onnistuu persjättö, se on jotenkin niin luonteva ja helppo vaihtoehto meille. Saksalainenkin sujui ihan hyvin ja päällejuoksussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Valssaaminen on mulle välillä vähän hankala kun pyörähtelen liikaa ja välillä en ole ihan varma että olenko valssannut vai tehnyt sittenkin jotain ihan muuta. :D

Viime keskiviikon treeneissä tehtiin ratapätkää ja siellä tekniikkana oli jaakotus. Jaakotus on myös yksi niistä tekniikoista, joka tuntuu itsestä todella luontevalta ja helpolta. Siitäkin huolimatta että jaakotus on itselle helppo niin ensimmäisen jaakotuksen aikana päähän iski totaalinen lukko enkä muistanut että mistä koira piti ohjata esteen yli ja mihin suuntaan piti itse kääntyä. Huomaa kyllä että jos alkaa miettimään liikaa niin sitten menee pieleen. Radan osana oli myös kepit, joita kokeiltiin tällä kertaa ihan vaan käsiohjauksella. Nyt olen lopullisesti tehnyt sen päätöksen että kepit opetetaan käsiohjauksella ja PISTE! Ihan hyvin ne käsiohjauksella menevät, äänellä pitäisi hakea rytmitystä ja sitten kai sen pitäisi alkaa sujumaan? 

Muuten on sitten tullut palautetta minun ohjausasennosta (olen välillä liian kumarassa), äänenkäytöstä (pitäisi ohjata aiemmin ja pitää ääntä radalla, kannustaa) ja siitä että koira osaa hyvin esteet ja että on kuulemma hieno koira :) Näiden muutaman treenin aikana on alkanut palaset taas loksahtelemaan sillä tavalla paikoilleen että on tajunnut kuinka paljon se onnistuminen on omasta asenteesta kiinni.

Kävin tänään katsomassa ykkösluokkien hyppyratoja ja alkoi oikein itseäkin jännittää kun ajattelin sitä miltä tuntuu kisata ensimmäisiä kertoja. HUI! Radoilla näkyi ihan superhienoja ja supernopeita shelttejä, toivottavasti meidänkin meno näyttää joskus yhtä hienolle!

Ja ollaan me muutakin tehty kuin pelkästään agilitya. Ollaan vihdoin alettu opettelemaan laatikon sulkemista kuonolla ja noin kymmenisen onnistunutta toistoa ollaan saatu tähän mennessä. Kohta voi alkaa liittämään temppuun käskysanaa ja sitten alkaa miettimään uusia temppuja. Muita uusia temppuja on jalkojen väliin istumaan tuleminen ja huiskuttaminen. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli se, että kokeillaan jotakin uutta harrastusta ja se tuleekin täyttymään helatorstaina ESS-Shelttien järjestämillä paimennuspäivillä. Oon jo pitkään haaveillut siitä että päästäisiin kokeilemaan paimennusta ja kun sattumalta huomasin ilmoituksen Facebookissa, niin en pitkään miettinyt että ilmoitanko vai enkö. Aika pitkä ajomatkahan täältä Jyväskylästä tulee, mutta oon niin hirveän innoissani tästä että ei haittaa kyllä yhtään. Toukokuuta odotellessa siis ;)

Ekat möllitreenit

Viime keskiviikkona oli sitten ensimmäiset treenit uuden ryhmän kanssa. Meidän ryhmä on mölli/kilpa-ryhmä, jossa on yhteensä seitsemän koirakkoa. Ensimmäiset treenit oli tosiaan keskiviikkona ja radalle rakennettiin 19-esteen möllitasoinen rata, jossa oli putkia, hyppyjä, keinu, kepit, A ja rengas. Minun ohjaukseen sisältyi takaakiertoja, persjättöjä ja päällejuoksu sekä tietenkin paljon epämääräistä huitomista ja yritystä (pitäähän sitä olla uskollinen omalle tyylilleen!).

Me "päästiin" ensimmäisenä vuoroon ja takeltelun jälkeen päästiin ihan hyvään vauhtiin. Lähtötilanteet on vielä tosi hankalia ihan vaan sen takia kun stressaan niistä niin paljon. "Ei se kuitenkaan pysy siellä", "Kohta se alkaa haukkumaan eikä keskity ollenkaan" jne. Mutta sitten kun siitä lähdöstä ja alun takaakierrosta selvittiin niin Nelli eteni tosi hyvin keinulle asti. Ekalla kerralla keinu meni liian vauhdikkaasti kun seuraavalla kierroksella Nelli ei suostunut menemään suoraan siihen. Toisella kerralla pienen houkuttelun avulla ei ollut mitään ongelmia ja Nelli teki todella hienon jarrutuksen keinulla <3 Loppurata sitten meni vähän vaihtelevalla menestyksellä. Ne kohdat mitä pelkäsin etukäteen menikin ihan hienosti ja sitten taas ne "helpot" kohdat tuotti ongelmia. Tuli itselle vähän höhlä olo kun näki oman vuoron jälkeen muiden suoritukset. Osa meidän ryhmäläisistä kilpailee tai aloittaa kilpailemaan ihan kohta, joten voitte kuvitella että niiden meno oli pikkuisen erinäköistä kuin meidän.

Mä oon ollut vähän laiska tässä lähiaikoina kun en muista millon oltaisiin viimeksi käyty pitkällä hihnalenkillä. Nyt kun jäät on olleet niin hyvässä kunnossa niin Nelli on päässyt päivittäin juoksemaan vapaana jäällä tai metsässä. Tänäänkin tehtiin melkein puolentoista tunnin lenkki kun oli niin ihanan aurinkoinen ilma :)

Ai niin, ensi maanantaina olis taas möllikisat. Niistä raporttia sitten seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja että meillä menis tällä kerralla edes vähän paremmin kuin viimeksi :D

Kohti möllejä

Viime keskiviikkona oli meidän viimeiset jatko2-ryhmän treenit. Toisaalta vähän harmittaa jättää tuttu ryhmä ja ohjaaja ja vaihtaa taas uuteen, mutta toisaalta on mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja päästä uuden ohjaajaan oppiin. Tämän jakson aikana ollaan opittu ja kehitytty paljon, toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena seuraavassa ryhmässä eli möllitason ryhmässä. Viime aikoina olen alkanut oivaltamaan sen että meidän etenemis- ja muiden ongelmien takana on ollut 'TADAA' minä itse. Jos itsellä ei riitä usko siihen että osataan ja pysähtelen jatkuvasti radalla niin eihän se ole ihmekään että meno tyssää ja ohjaus muuttuu ihan mahdottomaksi. Nelli hakeutuu aina lähelle kun pysähdyn ja voin kertoa että siitä pysähdyksistä on aika vaikeaa lähteä etenemään koiran kanssa samaa matkaa.

Viimeisissä treeneissä tehtiin rataa, jossa oli kaikki mahdolliset esteet. Ja kyllähän niitä kehittämiskohteita vielä löytyy.. Pöydälle mentiin ihan liian lujaa eikä siihen pystytty pysähtymään, kepit on edelleenkin ihan alkutekijöissään (mitä ihmettä mä niiden kanssa teen).. Keinulle mentiin taas kerran liian lujaa ja meinasi tulla taas kerran säikähdys siinä. Viime treeneissä Nelli nimittäin meni keinulle liian vauhdikkaasti ja säikähti sen jälkeen rymähdystä. Sen jälkeen ei meinannut mennä keinulle ollenkaan.. Onneksi kuitenkin näytti olevan vain sen illan ongelma.. MUTTA kyllä me jotain osattiinkin. Ensimmäinen ratakerta meni aika plörinäksi kun pysähtelin enkä luottanut siihen että Nelli seuraisi ohjausta. Toisella kerralla en enää jarrutellut ja luotin paljon enemmän Nellin etenemiseen ja eron kyllä huomasi. Varsinkin loppurata meni jo huomattavasti paremmin! Jäi tosi kiva olo tuosta treenistä vaikka olikin vähän semmosta säätämistä aluksi.

Meidän lähtöongelma on helpottanut myös huomattavasti viime blogipäivityksestä. Kaikenlaisia keinoja kokeilemalla huomasin että tiukkaan sävyyn komentaminen vähän kovemmalla äänellä tepsi kaikista parhaiten. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa että aina ei tarvitse edes komentaa vaan lähtöjen haukkuminen ja riekkuminen on vähentynyt huomattavasti!

Ja käytiinhän me meidän toiset möllikisatkin kokeilemassa tässä pari viikkoa sitten. Helppo hyppy-putkirata ja mehän sössittiin oikein huolella. Tiesin jo ennen radan suorittamista että jos meille tulee kielto ensimmäiseltä putkelta niin se on sitten siinä. Ja mitä sitten kävikään ensimmäisellä kerralla, kielto putkelta :D Uusintakierroksella Nelli epäröi ensimmäisen putken alkupäässä pitkään eikä meinannut edetä mutta eteni sitten kuitenkin. Tokalla kerralla edettiin tosi hyvin radan takaosaan asti, jossa Nelli juoksi putken suusta OHI ja sitten loppusuoralla tuli kielto viimeiseltä hypyltä (!). Kuulemma ohjasin Nellin hyvin putkelle mutta jostakin syystä se musta putki oli meille hankala. Kisojen jälkeisissä treeneissä ei sitten ollut mitään ongelmia putkien kanssa. Mutta tällasta tämä on, joskus menee hyvin ja joskus vähän huonommin.

Tauko on ohi

 

Vihdoin päästiin taas agilityn makuun kun Nellin juoksujen alkamisesta oli kulunut tarpeeksi aikaa. Käytiin tänään ennen treenejä tuhlaamassa 100 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin ja mukaan tarttui Hurtan tokoliivi ja puinen noutokapula. Toi liivi on tosi kätevä ja vielä tosi nättikin! Oon himoinnut treeniliiviä jo kauan mutta ei ollut aiemmin sattunut sopivaa vastaan tai sitten oon muuten vaan pihistellyt rahojen kanssa. Mutta nyt kun oli lahjakortti ja netistä löytyi kivannäköinen liivi niin tilasin sen myymälään ja kävin sovittamassa. Ihastuin kyllä heti ensikoetuksella siihen, se on aivan ihana! <3

Ehdittiin joskun kolmen aikoihin hallille lämppälenkin jälkeen ja saatiin treenata ihan kahdestaan. Se oli varmaan ihan hyvä juttu kun meille oli ehtinyt kertyä taukoa yli kuukauden verran. Otettiin ihan simppeleitä hyppysarjoja (hyppyjä+putki), vähän keppejä, harjoiteltiin namikupille lähetystä (onnistui tosi hienosti!) ja odottamista. A:kin tuli otettua kerran kun Nelli päätti ihan omatoimisesti kiivetä sille. Samoin puomille se varasti monta kertaa kun käveltiin siitä ohi niin otettiin sitten vähän sitäkin. Nelli ei ollut ihan oma täpinä-itsensä, en tiedä mikä sitä rauhoitti. Mutta treeneistä jäi hyvä ja odottava mieli seuraavia treenejä kohtaan!

Vuosi vaihtui

rauhallisesti kotona. Nelli ei tänäkään vuonna osoittanut merkkejä rakettien pelkäämisestä, joten meillä meni uusi vuosi mukavan rauhallisesti. Nelli sai oman pienen osan uuden vuoden herkuista kun tarjolla oli lihapullia ja nakkeja. Mulle nousi kuume perjantaina eikä se ole vieläkään helpottanut, joten uusi vuosi vaihtui 38 asteen kuumeessa.

Vuodelle 2012 meillä ei ollut mitään julkisesti esitettyjä virallisia tavoitteita. Oma ajatukseni oli vielä kesällä se, että oltaisiin startattu virallisissa kisoissa vielä tämän vuoden puolella mutta syksyllä kävi kyllä ilmi ettei ehditä sitten millään. Opiskelujutut (gradu) vei aikaa ja jaksamista sen verran että muut asiat jäi hieman paitsioon. Ja jostakin syystä meidän edistyminen kepeillä on ollut todella hidasta vaikka muut vaikeat esteet on oikeastaan jo selätetty. Ja vaikka kepit olisikin jo hallussa niin meidän kisavalmius edellyttää vielä sitä että minä oppisin ohjaamaan huomattavasti paremmin. Että jonkun verran jäätiin siitä tavoitteesta :D Siitä olen kuitenkin todella iloinen että käytiin meidän ensimmäisissä möllikisoissa.

Seuraavaksi sitten meidän uuden vuoden lupaukset vuodelle 2013:

-startataan viralliset kisat

-seuraaminen kuntoon

-opetellaan enemmän kaikenlaisia temppuja

-kokeillaan jotakin uutta harrastusta

-käydään mahdollisimman paljon möllikisoissa

-jumpataan ahkerammin 

-käydään ainakin yksissä näyttelyissä

Siinäpä ne, ihan tarpeeksi haastetta ja tekemistä tälle uudelle vuodelle.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille! :)

Hyvää Joulua!

   Rauhallista ja rentouttavaa Joulua!

Märkä koira

Koiran peseminen on aina yhtä mukavaa. Koirakin rakastaa sitä ihan hirveästi. Katsokaa vaikka itse! 

Pesun ja kuivauksen jälkeen köllöteltiin tyytyväisenä matolla

Ennen pesua käytiin rallailemassa metsätiellä ja sen jälkeen hallilla treenailemassa, joten pienen koiran päivä ei tainnut sittenkään olla ihan niin kurja!