Viime keskiviikkona oli meidän viimeiset jatko2-ryhmän treenit. Toisaalta vähän harmittaa jättää tuttu ryhmä ja ohjaaja ja vaihtaa taas uuteen, mutta toisaalta on mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja päästä uuden ohjaajaan oppiin. Tämän jakson aikana ollaan opittu ja kehitytty paljon, toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena seuraavassa ryhmässä eli möllitason ryhmässä. Viime aikoina olen alkanut oivaltamaan sen että meidän etenemis- ja muiden ongelmien takana on ollut 'TADAA' minä itse. Jos itsellä ei riitä usko siihen että osataan ja pysähtelen jatkuvasti radalla niin eihän se ole ihmekään että meno tyssää ja ohjaus muuttuu ihan mahdottomaksi. Nelli hakeutuu aina lähelle kun pysähdyn ja voin kertoa että siitä pysähdyksistä on aika vaikeaa lähteä etenemään koiran kanssa samaa matkaa.
Viimeisissä treeneissä tehtiin rataa, jossa oli kaikki mahdolliset esteet. Ja kyllähän niitä kehittämiskohteita vielä löytyy.. Pöydälle mentiin ihan liian lujaa eikä siihen pystytty pysähtymään, kepit on edelleenkin ihan alkutekijöissään (mitä ihmettä mä niiden kanssa teen).. Keinulle mentiin taas kerran liian lujaa ja meinasi tulla taas kerran säikähdys siinä. Viime treeneissä Nelli nimittäin meni keinulle liian vauhdikkaasti ja säikähti sen jälkeen rymähdystä. Sen jälkeen ei meinannut mennä keinulle ollenkaan.. Onneksi kuitenkin näytti olevan vain sen illan ongelma.. MUTTA kyllä me jotain osattiinkin. Ensimmäinen ratakerta meni aika plörinäksi kun pysähtelin enkä luottanut siihen että Nelli seuraisi ohjausta. Toisella kerralla en enää jarrutellut ja luotin paljon enemmän Nellin etenemiseen ja eron kyllä huomasi. Varsinkin loppurata meni jo huomattavasti paremmin! Jäi tosi kiva olo tuosta treenistä vaikka olikin vähän semmosta säätämistä aluksi.
Meidän lähtöongelma on helpottanut myös huomattavasti viime blogipäivityksestä. Kaikenlaisia keinoja kokeilemalla huomasin että tiukkaan sävyyn komentaminen vähän kovemmalla äänellä tepsi kaikista parhaiten. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa että aina ei tarvitse edes komentaa vaan lähtöjen haukkuminen ja riekkuminen on vähentynyt huomattavasti!
Ja käytiinhän me meidän toiset möllikisatkin kokeilemassa tässä pari viikkoa sitten. Helppo hyppy-putkirata ja mehän sössittiin oikein huolella. Tiesin jo ennen radan suorittamista että jos meille tulee kielto ensimmäiseltä putkelta niin se on sitten siinä. Ja mitä sitten kävikään ensimmäisellä kerralla, kielto putkelta :D Uusintakierroksella Nelli epäröi ensimmäisen putken alkupäässä pitkään eikä meinannut edetä mutta eteni sitten kuitenkin. Tokalla kerralla edettiin tosi hyvin radan takaosaan asti, jossa Nelli juoksi putken suusta OHI ja sitten loppusuoralla tuli kielto viimeiseltä hypyltä (!). Kuulemma ohjasin Nellin hyvin putkelle mutta jostakin syystä se musta putki oli meille hankala. Kisojen jälkeisissä treeneissä ei sitten ollut mitään ongelmia putkien kanssa. Mutta tällasta tämä on, joskus menee hyvin ja joskus vähän huonommin.