Näyttelytreeneistä ja torstain tokoiluista

Keskiviikkona suuntasimme Lauran ja Sampon kera ohjattuihin näyttelyharjoituksiin. Nämä näyttelyharjoitukset olivat tähän tietoon viimeiset syksyllä, joten oli hyvä että ehdimme edes kerran kuulemaan hieman neuvoja. Nelli on mätsäreissä aristellut paljon pöydällä olemista, joten osasin odottaa sitä harjoituksissakin. Ensimmäinen kerta pöydällä meni siis lähinnä siinä, että yritettiin tehdä koiran olo mukavaksi. Toinen kerta pöydällä menikin sitten huomattavasti paremmin. Sain erittäin hyviä neuvoja koiran esittämiseen pöydällä, kuten esimerkiksi miten pidellä pentua kiinni jne. Taas sellaisia asioita, mitä ei kokemattomana koiraihmisenä itse tule ajatelleeksi! Kävelyttämiseen sain myös hyviä vinkkejä, pitäisi vaan saada paljon harjoitusta.

Tänään oltiin tokon viikkotreeneissä ja harjoittelin Nellin kanssa pelkästään seuraamista. Seuraaminen alkaa edistymään pikkuhiljaa ja itsellä on kyllä vielä kovasti hiottavaa palkkaustekniikan kanssa. Se oli kuitenkin positiivista, että Nelli keskittyi paljon enemmän minuun kuin nuuskutteluun tai ympäristöön kuin edellisillä kerroilla!

Nelli täyttää huomenna puoli vuotta, meidän isopienityttö <3. Viikonloppuna voisi ottaa hieman valokuvia ja lisäillä niitä sitten tännekkin.

Tokoilemassa

Taas kerran tulin raportoimaan meidän tiistaitreeneistä, mutta käyn ensin läpi vähän muita asioita. Nelli on alkanut haukkumaan "pelottaville" koirille tai ihmisille.. Lähes 95% haukkumisesta tapahtuu pimeän aikaan eikä haukku ole kovaa, vaan niin sanotusti puolihaukkua (onkohan sellaista termiä olemassakaan?).. Olen aika neuvoton tämän asian suhteen.. Nelli näkee jotakin "epäilyttävää", haukahtaa, ottaa kontaktin ja tulee jalkoihin pyörimään. Jos jollakin on neuvoja, niin niitä otetaan vastaan.. :) Pitää tietysti nyt yrittää liikkua mahdollisimman paljon pimeän aikaan, että Nelli huomaa ettei silloin tarvitse pelätä! Muiden koirien ohitukset meillä tehdään niin, että kyykistyn maahan Nellin viereen ja namia tulee suuhun niin kauan, kunnes koira on mennyt ohitse. Tämä tapa on alkanut jo tuottaa hyvin tuloksia! Pitäisiköhän sitä soveltaa pimeällä kaikkiin "epäilyttäviin" liikkujiin?

Käytiin taas viime viikon perjantaina ja maanantaina leikkimässä Sampon kanssa. Ja tänään illalla lähdetään näyttelyharjoituksiin koko porukalla! Viikonloppuna olisi myös ollut pentutapaaminen, mutta huomasin sen vasta maanantaina.. No, ensi kerralla sitten!

Sunnuntaina oltiin menossa treenailemaan Halssilaan, mutta huomasin sattumalta siellä olleet toko-kisat. Treenailu Nellin kanssa siirtyi hieman myöhemmäksi, kun menin seuraamaan kisoja. Ehkä mekin sitten joskus päästään niin pitkälle, että voidaan siirtyä kisakentille ;). Oli kyllä ilo seurata, miten hyvin kisaajilla oli koirat hanskassa!

Tokossa oli vuorossa ohitusharjoittelua, hihnassa kävelyä sekä seuraamisharjoitus. Ohitusharjoittelu sujui meiltä mainiosti, tosin sitä me treenaillaan muutenkin päivittäin. Hihnassa käveleminen ja toisen koiran näkeminen tuottavat vielä vähän ongelmia, mutta muuten Nelli käveli melko hyvin ottaen kontaktia. Tosin aina kun lähestyttiin autoa, niin Nelli heitti pyllyn maahan, koska luuli joutuvansa autoon. Viimeisenä harjoituksena otettiin seuraamisharjoitus, jossa laitoin Nellin kiinni pitkään liinaan (25m lipputangonnaru).. Nelli lähti seuraamaan minua ja ohjaajakin sanoi, että nyt näyttää jo paljon lupaavammalta kuin viimeksi. Harmi vain, että loppu ei mennyt niin hienosti.. Nellille tuli kakkahätä ja meidän harjoitus päättyi siihen. 

Satoi, satoi ropisi

Tiistaina oltiin taas ohjatussa tokoilussa märällä ja lätäköitä täynnä olevalla kentällä mukavassa vesisateessa. Onneksi minulla oli vedenpitävät vaatteet ja sateenvarjo, mutta olishan se treenailu ollut mukavampaa kuivalla säällä. Treenit aloitettiin kontakti-harjoituksella, joka jostakin syystä ei lähtenyt meillä kunnolla käyntiin. Nelli ei (taaskaan) osoittanut kovin paljon kiinnostusta minuun tai treenivyön sisältöön, joten harjoitus keskeytettiin ja sain toiselta ryhmäläiseltä paistettua kanaa. Pari palaa kanaa ja kiinnostus minuun ja omiin nameihin löytyi.. Toisella harjoituskerralla Nelli alkoi ottamaan heti alusta asti kontaktia.

Kontaktin jälkeen harjoiteltiin kääntymistä seuraamisen yhteydessä. Tämä meni vähän kehnosti..  Viime kerran karkailun vuoksi meillä oli käytössä  pitkä liina, joka oli kiinnitetty Nellin pantaan. Liina taisi olla hieman raskas Nellille eikä se oikein pysynyt kävelyvauhdin mukana. Lopuksi otettiin luopumista ja se sujui ihan hyvin. Nelli jättää selvästi kädellä olevan namin rauhaan ja peruuttaa taaksepäin käskyn kuullessaan.

Ilmoitin Nellin pentunäyttelyyn Lahteen 24.10.2010 ja sitä ennen olisi vielä yhdet mätsärit täällä Jyväskylässä. Eli pitäisi varmaan jatkaa (siis aloittaa) näyttelyharjoituksia, ettei mene näyttelyt ihan penkin alle! Harmi vaan, että Nelli ei taida haluta lähteä sinne Lahteen. Tulostin eilen varmistuksen ilmoittautumisesta ja mitä teki Nelli tänä aamuna? Sai sen lapun suuhunsa ja alkoi repimään sitä! Toivottavasti sitten Lahdessa käyttäydytään vähän paremmin! ;)

Mätsäreissä ja leikkitreffeillä

Tänään oltiin Jyvässeudun 4H-yhdistyksen järjestämissä mätsäreissä Kuokkalassa. Taaperoluokkaan (alle 1v. pennut) ilmoittautui 33 pentua. Nelli sai keltaisen nauhan, eikä tällä kertaa sijoituttu, mutta kävely sujui paremmin kuin koskaan! Olin ihan ihmeissäni kehässä, sillä emme ole harjoitelleet näyttelykävelyä ollenkaan ja Nelli käveli todella hienosti kehää ympäri (mitä nyt pari kertaa otti hihnan suuhunsa)!

Vuoroa odottelemassa

Kehässä

Mätsäreiden jälkeen suunnattiin leikkitreffeille ihanan Sampo-sheltin kanssa. 

Torstai-illan tokoilut (sekoilut)

Jouduin tiistaina jättämään treenit välistä englannin luennon takia ja ajattelin paikata poissaoloni menemällä ensimmäistä kertaa ohjattuihin viikkotreeneihin, jotka pidetään aina torstaisin. Viikkotreeneissä kukin saa treenailla haluamaansa asiaa ja saa siihen ohjausta ja neuvoja. Minä ajattelin ottaa hieman luoksetuloa.... Ensimmäinen minuutin sessio meni ihan hyvin, vaikka toistoja tulikin vain muutama: Nelli oli liian kiinnostunut muista asioista. Seuraava minuutin sessio menikin sitten kirjaimellisesti metsään: Nelli lähti nimittäin kipittämään metsään kun laskin sen maahan harjoittelua varten. Kun lähdin hakemaan Nelliä pois, niin neiti vaan jatkoi tyytyväisenä matkaansa eikä paljoa taaksepäin katsellut. Vihdoin houkuttelun ja muutaman kaverin avulla saatiin Nelli kiinni ja takaisin autoon.

Seuraavaksi harjoiteltiin kosketuskeppiä. Nostin Nellin autosta maahan ja olin laittamassa hihnaa pantaan kiinni, kun Nelli pääsi käsistäni irti... Nelli päätti, että oli saanut tarpeeksi tokoilusta ja lähti kipittämään kentän toiseen laitaan. Siinä sitten yritin huudella Nellille "tänne", "tule", "Nelli" -kutsuja, mutta eipä paljon kiinnostanut. Sen jälkeen lähdin juoksemaan.. Ei vaikutusta.. Sitten menin auton taakse piiloon ja lopulta Nelli lähti takaisin autoille päin, mutta ei antanut ottaa kiinni! Sitten yritettiin kalastaa Nelliä ohjaajan lelun avulla.. Ei taaskaan tullut niin lähelle, että olisin saanut otettua Nellistä kiinni. Viimein eräs tyttö otti oman koiransa ulos autosta ja Nelli tulikin tutustumaan koiraan. Silloin sain vihdoin napattua koiran syliin!

Tuntuu, että koko treenit meni pelleilyksi tuon karkailun vuoksi, vaikka saatiin muutama ihan hyvä harjoitus kosketuskeppiin. Lisäksi itseä alkoi hieman ottaa päähän ja nolottaa, kun muiden treeniaikaa tuhlaantui, kun oma koira juoksenteli vapaana. Nelli ei ole aiemmin tehnyt tällaista ja toivotaan, ettei tule tavaksi! No, ensi kerralla sitten hieman viisaampana ja huolellisempana mukana, niin tulee enemmän onnistumisia. Kaikesta huolimatta oli mukavaa seurata kokeneempien tokoilijoiden treenailua ja pääsimpä seuraamaan sivusta erään sheltin koiratanssia, kun sattuivat kentälle samaan aikaan!

Mätsäreistä

Tähän mennessä ollaan käyty Nellin kanssa kolme kertaa mätsäreissä (=Match Show eli leikkimielinen koiranäyttely). Mätsäreissä koirat on jaettu esimerkiksi iän tai koon perusteella eri luokkiin: pentuluokka, pienet koirat ja isot koirat jne. Tuomari arvostelee koirat pareittain kehässä ilmoittautumisjärjestyksen mukaan kahdella eri värillä. Tuomari antaa punaisen nauhan koiralle, jota pitää parempana ja toinen koira saa esimerkiksi sinisen nauhan. Kun luokan kaikki koirat on arvosteltu, arvostellaan usein ensimmäisenä "toiseksi" jääneet koirat, eli tässä tapauksessa sinisen nauhan saaneet koirat. Koirat menevät kehään ja tuomari sijoittaa parhaimmat 3-5 koiraa. Ne koirat, jotka saivat punaisen nauhan, arvostellaan samalla tavalla. Jokaisen luokan voittajat menevät lopulta BIS-kehään (Best In Show), jossa tuomari sijoittaa omissa luokissaan voittaneet koirat paremmuusjärjestykseen.

Keski-Suomen Kennelkerho järjesti 18.8. mätsärit, jossa käytiin ihan vain turistikoirana katselemassa, mistä koko touhussa on kyse. Tämän kokemuksen jälkeen uskaltauduttiin ensimmäisiin mätsäreihimme 22.8. Match Shown järjestäjinä toimivat Nuoret koiraihmiset ja tapahtumapaikkana toimi Keskisuomalaisen parkkipaikka.Nelli ei kulkenut ensin kovin nätisti hihnassa, kun pomppi vaan herkun perässä, mutta antoi tuomarin tutkia itsensä tosi hienosti. Tuomari kehui, että tosi hienosti antoi katsoa hampaat ja muutenkin kuulemma reipas pentu. Punaisten kehässä Nelli käveli sitten tosi nätisti. Sijoituttiin pienten pentujen punaisten kolmansiksi! Eli hieno suoritus ensimmäiseksi kerraksi.

Torstaina 2.9. käytiin Tikkakoskella Suomen Collieyhdistyksen Keski-Suomen alaosaston järjestämissä mätsäreissä. Ilma oli todella kylmä, joten odottelu ei ollut mitenkään erityisen mukavaa, mutta tällä kertaa odotus kyllä palkittiin. Nelli meni ensimmäiseen kehään parinaan iso tanskandoggi ja Nelli saikin tästä kehästä vihreän nauhan. Kävely kehässä meni alussa tosi kehnosti, mutta loppua kohden kävely alkoi sujumaan. Koska pöytä oli käytössä pienten koirien kehässä, niin tuomari tutki Nellin maassa. Nelli arasteli melko paljon tuomaria, mutta pysyi kuitenkin suhteellisen hyvin paikoillaan. Kun kaikki pennut oli saatu arvostelua ja jaettua vihreisiin ja punaisiin, oli vuorossa vihreitten kehä. Meidän kävely oli katastrofaalista: Näyttelyhihna sotkeutui varmaan kolme kertaa Nellin jalkoihin (tiedetään, mun moka) ja Nelli olisi jatkuvasti halunnut mennä tervehtimään takaa tulevaa koiraa.. Kävelyn aikana ajattelin vain, että onneks tää on kohta ohi! Kävelyn ja seisotuksen jälkeen tuomari valitsi neljä koiraa, jotka sitten sijoitti. Me päästiin tähän neljän koiraan joukkoon ja olin melko varma, että 3. tai 4.sija sieltä napsahtaa. Mutta sitten tuomari sijoitti neljännen koiran ja sitten kolmannen. Ajattelin siinä vaiheessa, toinen sija, JES! Tuomari kävelikin seuraavaksi meidän luokse ja sanoi: "Te tulitte ensimmäisiksi, kun olitte niin reippaita"! Palkinnoksi saatiin Nellille uusi lelu ja sen jälkeen alettiin odottelemaan BIS-kehän alkua.

BIS-kehässä taas seisotettiin ja käveltiin ja tuomari tutki Nellin. Nelli pelkäsi pöydällä ja nosti etujalkansa tuomaria vasten. Ei tullut minään yllätyksenä, että sijoituttiin kuudensiksi (eli viimeisiksi), mutta BIS-kehästä saatiin taas lisää kokemusta kummallekkin. BIS-kehän aikana kehän ulkopuolella seisonut poikaystäväni oli kuullut, kun joku oli kommentoinut meistä seuraavaa: "On varmaan tosi hyvin koulutettu koira, kun se kävelee noin nätisti". Sain kyllä päivän parhaimmat naurut tuosta kommentista!

Huomenna sunnuntaina olisi mätsärit Laukaassa, mutta ne jätetään tällä kertaa välistä Nellin silmätulehduksen takia.

Koiranpentu sairastaa...

häntä hellikäämme. Eilen luennolta tullessa huomasin, että Nellin vasen silmä oli rähminyt aika reilusti vihertävää mönjää. Soitin sitten tänään aamusta aikaa eläinlääkärille ja kahdelta käytiin vastaanotolla. Vasemmassa silmässä oli sidekalvontulehdus ja hoitoon saatiin silmätippoja. Silmätulehdus ei ole pikku potilasta hirveästi haitannut, mitä nyt silmää on tarvinnut välillä hangata.

Kosketuskeppi, kotiläksyt ja luoksetulo

Tiistaina oli viimeinen Koulutuksen perusteet-kurssin tunti, jossa käytiin läpi kosketuskeppi sekä luoksetulo. Tuntiin mahtui myös kotiläksyjen kuulustelua ja paljon keskustelua (ja kysymyksiä). Kun tämä kurssi alkoi, kurssille oli tulossa seitsemän ihmistä, joten kurssi jaettiin kahteen eri ryhmään. Loppujen lopuksi kävi niin, että toisessa ryhmässä oli kaksi ja meidän ryhmässä kolme ihmistä, eli tunnilla ehdittiin tekemään enemmän toistoja/koirakko. Ensi viikolla jatketaan alkeet-ryhmään, jossa on kolmen sijasta kuusi ihmistä! Eli tunneilla ei sitten tehdä enää yhtä paljon toistoja kuin ennen. Tämä alkeisryhmä jatkaa sitten niin pitkään, kuin jaksetaan treenailla ja torstaisin voi aina käydä viikkotreeneissä, joten syksylle on luvassa paljon treeniä!

Nelli hoksasi tuon kosketuskepin tosi nopeasti, mutta mulla oli ensin vaikeuksia keksiä, miten saan pidettyä herkut tarpeeksi lähellä keppiä mutta kuitenkin niin, ettei Nelli ala tavoittelemaan niitä kepin sijaan. Luoksetulokin meni mukavan vauhdikkaasti, mutta kuten kaikissa liikkeissä, niin varmaan luoksetuloon vaaditaan vielä tuhansia ja tuhansia onnistuneita toistoja.

Saatiin hyvät eväät jatkoa ajatellen tästä kurssista ja odotankin innolla mitä kaikkea alkeiskurssi tuo tullessaan!

Tokoilua

Aloitimme TOKOn eli tottelevaisuuskoulutuksen 3.8.2010 Koulutuksen perusteet-kurssilla. Kurssiin kuului 6 tapaamiskertaa ja niitä on enää yksi jäljellä. Harjoittelin eilen illalla Nellin kanssa luopumista ja sitten tajusin, että pitäisi harjoitella ahkerammin myös edellisillä kerroilla opeteltuja asioita. Tietysti odottamista ja hihnassa kävelyä sekä kontaktin ottamista tulee harjoiteltua päivittäin, mutta jotkin muut asiat ovat jääneet hieman unohduksiin. Sen takia teenkin nyt listan itselleni jokaisesta koulutuskerrasta, että muistaisin harjoitella muutakin kuin aina edellisen kerran asiaa. Toivottavasti muistan nyt oikein:

1/6 Aloitusluento
2/6 Autosta poistuminen, kontakti
3/6 Hihnassa kävely
4/6 Luopuminen ("Jätä" & "Ole Hyvä"), käsittely
5/6 Ohittaminen, käsittely ("taikatemppu")

Viimeisellä kerralla käydäänkin varmaan läpi luoksetuloa ja kosketuskeppiä. Tämän kurssin jälkeen jatketaan suoraan alkeet-kurssille, joka alkaa 14.9. Tähän mennessä olen ollut todella tyytyväinen koulutukseen ja jokaisen koulutuskerran jälkeen olen lähtenyt kentältä hyvällä mielellä. Meillä on ollut tosi hyvä ryhmä ja on ollut tosi motivoivaa huomata kuinka lyhyessä ajassa koiran käytös voi muuttua!

Huhtikuusta tähän päivään

Koska aloitin blogaamisen Nellin ollessa noin 5,5 kk, on olennainen osa Nellin pentuajasta jäänyt tämän blogin ulkopuolelle. Tässäpä siis pieni raportointi kuvien ja kuvatekstien muodossa.

Nelli syntyi 1.4.2010 Silimen kenneliin Lahteen. Samaan pentueeseen syntyi myös toinen narttu (Bella) ja uros (Ruben). Kävimme katsomassa pentuja 8.5.2010.

Pentulaatikossa

Pentuja katsomassa 8.5.2010

Nelli haettiin kotiin 29.5.2010.

 Ensimmäinen ilta uudessa kodissa

Tutustumisretkellä viidakossa..... eikun siis meidän takapihalla.

Ensimmäisiä kertoja panta kaulassa

Uusi vinkulelu pääsi heti Nellin käsittelyyn ja siitä tulikin yksi Nellin lempileluista. Kiitos tytöt :)

RRRRRRrrrrrrr... Huomatkaa vieressä vessapaperirullasta tehty aktivointilelu.. Toimii!

Nelli otti jo pienestä pitäen tehtäväkseen mamman kukkien "hoitamisen"

Ensimmäisen kerran pesulla

Sirkan Tihku-poika oli meillä lähes viikon hoidossa. Silloin riitti leikkiä ja vilskettä..

Mutta onneksi maltettiin myös nukkua <3

Hui, vettä! Ensimmäisiä kertoja kahlailemassa.

Käytiin kotieläinpuistossa ihmettelemässä lampaita

ja pikkupossuja..

Leikkiä ja mutustelua..

Hymyilyä <3

Ja lehden lukemista 3.9.2010.

Sanojen syömistä

Istuin kavereiden kanssa kahvilassa keväällä ja puhe kääntyi meille tulevaan koiranpentuun. Tarkkoja sanoja en muista enää, mutta:
"Sitten sä kuitenkin alat pitämään jotakin koira-blogia"
"En varmasti ala"
Mutta tässä sitä nyt sitten ollaan, kirjoittamassa ensimmäistä tekstiä blogiin, joka keskittyy koiramme Nellin elämään.

Blogin tarkoituksena on säästää kavereita liiallisilta koirajutuilta, mutta ennen kaikkea sen tarkoituksena on toimia päiväkirjana itselleni siitä, miten Nellin kanssa ollaan kehitytty. Aloitimme Nellin kanssa tokoilun elokuussa, joten tämä toimii hyvin eräänlaisena treenipäiväkirjana. Tervetuloa seuraamaan Nellin elämää!