Taas kerran tulin raportoimaan meidän tiistaitreeneistä, mutta käyn ensin läpi vähän muita asioita. Nelli on alkanut haukkumaan "pelottaville" koirille tai ihmisille.. Lähes 95% haukkumisesta tapahtuu pimeän aikaan eikä haukku ole kovaa, vaan niin sanotusti puolihaukkua (onkohan sellaista termiä olemassakaan?).. Olen aika neuvoton tämän asian suhteen.. Nelli näkee jotakin "epäilyttävää", haukahtaa, ottaa kontaktin ja tulee jalkoihin pyörimään. Jos jollakin on neuvoja, niin niitä otetaan vastaan.. :) Pitää tietysti nyt yrittää liikkua mahdollisimman paljon pimeän aikaan, että Nelli huomaa ettei silloin tarvitse pelätä! Muiden koirien ohitukset meillä tehdään niin, että kyykistyn maahan Nellin viereen ja namia tulee suuhun niin kauan, kunnes koira on mennyt ohitse. Tämä tapa on alkanut jo tuottaa hyvin tuloksia! Pitäisiköhän sitä soveltaa pimeällä kaikkiin "epäilyttäviin" liikkujiin?
Käytiin taas viime viikon perjantaina ja maanantaina leikkimässä Sampon kanssa. Ja tänään illalla lähdetään näyttelyharjoituksiin koko porukalla! Viikonloppuna olisi myös ollut pentutapaaminen, mutta huomasin sen vasta maanantaina.. No, ensi kerralla sitten!
Sunnuntaina oltiin menossa treenailemaan Halssilaan, mutta huomasin sattumalta siellä olleet toko-kisat. Treenailu Nellin kanssa siirtyi hieman myöhemmäksi, kun menin seuraamaan kisoja. Ehkä mekin sitten joskus päästään niin pitkälle, että voidaan siirtyä kisakentille ;). Oli kyllä ilo seurata, miten hyvin kisaajilla oli koirat hanskassa!
Tokossa oli vuorossa ohitusharjoittelua, hihnassa kävelyä sekä seuraamisharjoitus. Ohitusharjoittelu sujui meiltä mainiosti, tosin sitä me treenaillaan muutenkin päivittäin. Hihnassa käveleminen ja toisen koiran näkeminen tuottavat vielä vähän ongelmia, mutta muuten Nelli käveli melko hyvin ottaen kontaktia. Tosin aina kun lähestyttiin autoa, niin Nelli heitti pyllyn maahan, koska luuli joutuvansa autoon. Viimeisenä harjoituksena otettiin seuraamisharjoitus, jossa laitoin Nellin kiinni pitkään liinaan (25m lipputangonnaru).. Nelli lähti seuraamaan minua ja ohjaajakin sanoi, että nyt näyttää jo paljon lupaavammalta kuin viimeksi. Harmi vain, että loppu ei mennyt niin hienosti.. Nellille tuli kakkahätä ja meidän harjoitus päättyi siihen.
Nelli on sen ikäinen, että sillä on todennäköisesti mörköikä. Noita tulee aina kausittain, koira alkaakin "pelätä" jotain sellaista, jota ei ole ennen "pelännyt". Meillä Rommi haukkui ja tuhisi ja murrasi muovikasseille, kaikille epämääräisille mönteille, esim. yhden puiston kiviselle karhulle. Juurikin pimeän/hämärän aikaan, kun ei ihan nähnyt tarkkaan mitä siellä oli. Todennäköisesti Nelli voi ruveta puhisemaan esim. mustissa liikkuville ihmisille, jännästi kulkeville, kasseille, kannoille tms. Se menee ohitse ajan myötä, on vain osa kasvamista aikuiseksi.
VastaaPoistaMeillä eka mörköikä oli joskus puolen vuoden paikkeilla ja toinen vuosikkaana. Itse suhtauduin vain niin, että jos oli mahdollista, käytiin tsekkaan tuo pelottava paikka. Jos ei ollut mahdollista, en kiinnittänyt asiaan huomiota. Liikaa numeroa ei haukkumisesta kannata tehdä vaan olla ennemminkin normaalisti. Meillähän Rommi sitten aina pyrki merkkaan nuo pelottavat asiat =D
Jos koira ihan oikeasti rupeaa pelkään jotain, niin sitten vain siedättäisin sitä eli aina vähän lähemmäs pelottavaa asiaa ja palkka siitä, kun tulee. EI missään nimessä surkuttelua ja syliin ottamista, koska silloin koira oppii pelkään.
Mäkin ajattelin, että taitaa olla mörköikä meneillään, mutta mietin juuri sitä, että mikä olisi paras tapa suhtautua tuohon pelkäämiseen! Aamulla Nelli ihmetteli tien vierellä haravoivaa mummua ja mummu vaan tuumasi, että pitäisikö sitä tulla tutustumaan. Mummu laittoi haravan maahan ja Nelli pääsi haistelemaan haravaa. Sen jälkeen menin itse mummun viereen niin kauaksi aikaa, että Nelli uskalsi käydä haistelemassa mummua. Tämä mummu on kyllä aivan ihana tapaus, ollaan törmätty pari kertaa aiemminkin :).
VastaaPoistaMutta kiva kuulla, että on ihan ohimenevää :)