Heti alkuun on pakko tunnustaa että ne pari viikkoa sitten olleet möllikisat jäi välistä kun itsellä ei ollut silloin yhtään sellanen fiilis että viitsisi lähteä radalle (I blame Mondays).. Noh, sitten keskiviikkona oli toiset mölliryhmän treenit ja illan aiheena oli eri tekniikat. Mulle pelkkä tekniikan hiominen on ollut aina jotenkin hankalaa kun meillä on ollut niin pahoja lähtövaikeuksia ja muutenkin tekniikan harjoittelu pysähdyksistä on itsellekkin jotenkin hankalaa. Käytiin läpi valssi, persjättö, saksalainen ja päällejuoksu. Kaikkia edellämainittuja ollaan treenattu aiemminkin jo useita kertoja, mutta ainakaan minä en voi luultavasti ikinä treenata liikaa tekniikkaa.
Kaikista parhaiten meiltä onnistuu persjättö, se on jotenkin niin luonteva ja helppo vaihtoehto meille. Saksalainenkin sujui ihan hyvin ja päällejuoksussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Valssaaminen on mulle välillä vähän hankala kun pyörähtelen liikaa ja välillä en ole ihan varma että olenko valssannut vai tehnyt sittenkin jotain ihan muuta. :D
Viime keskiviikon treeneissä tehtiin ratapätkää ja siellä tekniikkana oli jaakotus. Jaakotus on myös yksi niistä tekniikoista, joka tuntuu itsestä todella luontevalta ja helpolta. Siitäkin huolimatta että jaakotus on itselle helppo niin ensimmäisen jaakotuksen aikana päähän iski totaalinen lukko enkä muistanut että mistä koira piti ohjata esteen yli ja mihin suuntaan piti itse kääntyä. Huomaa kyllä että jos alkaa miettimään liikaa niin sitten menee pieleen. Radan osana oli myös kepit, joita kokeiltiin tällä kertaa ihan vaan käsiohjauksella. Nyt olen lopullisesti tehnyt sen päätöksen että kepit opetetaan käsiohjauksella ja PISTE! Ihan hyvin ne käsiohjauksella menevät, äänellä pitäisi hakea rytmitystä ja sitten kai sen pitäisi alkaa sujumaan?
Muuten on sitten tullut palautetta minun ohjausasennosta (olen välillä liian kumarassa), äänenkäytöstä (pitäisi ohjata aiemmin ja pitää ääntä radalla, kannustaa) ja siitä että koira osaa hyvin esteet ja että on kuulemma hieno koira :) Näiden muutaman treenin aikana on alkanut palaset taas loksahtelemaan sillä tavalla paikoilleen että on tajunnut kuinka paljon se onnistuminen on omasta asenteesta kiinni.
Kävin tänään katsomassa ykkösluokkien hyppyratoja ja alkoi oikein itseäkin jännittää kun ajattelin sitä miltä tuntuu kisata ensimmäisiä kertoja. HUI! Radoilla näkyi ihan superhienoja ja supernopeita shelttejä, toivottavasti meidänkin meno näyttää joskus yhtä hienolle!
Ja ollaan me muutakin tehty kuin pelkästään agilitya. Ollaan vihdoin alettu opettelemaan laatikon sulkemista kuonolla ja noin kymmenisen onnistunutta toistoa ollaan saatu tähän mennessä. Kohta voi alkaa liittämään temppuun käskysanaa ja sitten alkaa miettimään uusia temppuja. Muita uusia temppuja on jalkojen väliin istumaan tuleminen ja huiskuttaminen. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli se, että kokeillaan jotakin uutta harrastusta ja se tuleekin täyttymään helatorstaina ESS-Shelttien järjestämillä paimennuspäivillä. Oon jo pitkään haaveillut siitä että päästäisiin kokeilemaan paimennusta ja kun sattumalta huomasin ilmoituksen Facebookissa, niin en pitkään miettinyt että ilmoitanko vai enkö. Aika pitkä ajomatkahan täältä Jyväskylästä tulee, mutta oon niin hirveän innoissani tästä että ei haittaa kyllä yhtään. Toukokuuta odotellessa siis ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti