Keskiviikkona suunnattiin melko vaihtelevilla tuntemuksilla epävirallisiin agilitykisoihin. Yritin kovasti panostaa siihen, että "mennään pitämään vaan hauskaa" ja "ei se ole niin vakavaa". Silti meinasi vähän jännittää ja ehdin monta kertaa miettiä että pitäisikö sittenkään. Luvassa oli muutenkin pitkä ilta kun oli keskiviikon ryhmäläisten vuoro järjestää ko. kisat, eli jäin sitten vielä omien ratojen jälkeen talkoilemaan.
Möllirata oli erittäin suoraviivainen ja siellä olikin kaikki muut esteet keinua, pöytää ja muuria lukuunottamatta. Lähtöjärjestys oli arvottu ja me saimme "kunnian" aloittaa. Ja mitäs sitten kävikään. Lähes kaikki kohdat mitkä vaan pystyivät menemään pieleen, menivät pieleen. Varmaan jokaiselle kolmelle putkelle tuli kielto ja muutenkin rata oli hirveetä säätämistä. Pussiin Nelli ei suostunut menemään ja pyysinkin sitten ratahenkilöä pitämään pussia auki. Radan jälkeen ei ollut mikään hieno voittajafiilis, mutta onnistuin kuitenkin siinä että osasin ottaa radan huumorilla. Ensimmäisen kerran jälkeen arvoin muutaman kerran että lähdenkö uusimaan vai en ja onneksi lähdin. Toisella kerralla meille tuli "täydellinen rata" pussille asti, josta taas kielto ja sen jälkeen päätinkin vaan skipata koko esteen. Nelli meni pussiin melkein puoliväliin asti mutta peruutti sitten jostakin syystä takaisin. Jos olisin jäänyt lähemmäksi pussia ja kannustanut kovempaa, olen ihan varma että pussi olisi onnistunut. Uusintakierros oli nopea, siinä oli oikeata tekemisen meininkiä! Tokalla kierroksella tehtiin lentävä lähtö alkuun ja pidin paljon enemmän ääntä radalla. Näköjään innostaminen on meillä nyt kaiken a ja o. Vaikka toisella kierroksella meinasikin tulla kiire niin ehdin silti miettiä että täähän näyttää jo agilityltä. Kaikista tärkeintä koko illassa oli hyvä meininki ja se että tuli taas noin hieno onnistuminen! Ja ehkä minä pääsin taas askeleen eteenpäin oman asennemuutoksen kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti