Jo eilinen aamupäivä enteili sitä, että hommat menee pieleen illan tokoharkoissa. Minä etsin noin puoli tuntia pyöräni avainta (se on tosi usein hukassa) eikä sitä löytynyt millään (eikä sitä ole vieläkään löytynyt). Lähdin kotoa ja Nelli jäi kotiin vinkumaan, mitä se ei ole tehnyt enää pitkiin pitkiin aikoihin. Sitten ravasin yliopistolla pitkin O-rakennuksen sisäänkäyntejä, kun joku ystävällinen kurssilainen oli kääntänyt erään kansion väärin päin enkä siksi löytänyt sitä! Kotiin päästyäni lähdin Nellin kanssa Lauran ja Sampon luokse leikkitreffeille ja sitten kiireesti kotiin, kahvinkeitot ja kiireesti tokoharkkoihin, jossa olisi pitänyt olla aiemmin, sillä minun piti viedä sulkkismaila kentän luona odottavalle poikaystäväni pomolle. HUH! Kaiken lisäksi leikkitreffeillä seisoskelun ja kenkien kastumisen vuoksi oli kylmä jo ennen harkkojen alkamista.
Ensimmäiseksi kerrattiin pujottelua. Otin Nellin autosta ja Nelli ei kiinnittänyt minuun huomiota OLLENKAAN vaan nuuski lumista maata. Pujottelusta ei tullut siis yhtään mitään.Seuraavaksi harjoittelin sivulletuloa ja muut kertasivat seuraamista. Syy siihen, miksi me emme ottaneet seuraamista oli yksinkertaisesti se, että tiesin ettei se tule sujumaan mitenkään päin. Ensimmäinen sivulletuloharjoitus meni ihan ok, mutta toisella kerralla Nelliä ei voinut vähempää kiinnostaa kosketuskeppi, sillä maan nuuskiminen oli paljon kivempaa.
Mitä opin eilisestä treenistä?
1) Meidän pitää harjoitella enemmän ulkona eikä vain sisätiloissa
2) Meidän pitää ottaa enemmän kontaktiharjoituksia
3) Nellin pitää kulkea lenkillä minun vieressä ja kiinnittää minuun huomiota
Kotiläksyksi tuli harjoitella sivulletuloa, seuraamista, pujottelua, istumista ja tassunantamista. Lisäksi saatiin mielenkiintoinen tehtävä, eli jokainen ottaa kymmenessä eri paikassa minuutin aikaa ja kirjaa ylös, mitä koira tekee tuon minuutin aikana. Sitten nämä kirjaukset vedetään yhteen ja tutkaillaan, että mikä käytös sieltä nousee vahvimpana esille. Villi veikkaus, että meillä se käytös on joko a) maan nuuskiminen tai b) haahuilu. Toivottavasti parin kuukauden päästä sama tehtävä tuottaa sitten hieman erilaisia tuloksia! :)
PS. Otsikko ei viittaa meidän soheltamiseen harkoissa, vaan siihen, että meidän tokokentällä ei ole valaistusta, joten siellä alkaa olla jo aika pimeää näin loppusyksystä!
PPS. Sampo-poika oli meillä tänään hoidossa noin 7 tuntia, voitte kuvitella kuinka väsynyt pieni koira meillä on tällä hetkellä kotona. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti