Paimennuspäivä

Tämä tulee nyt melkein kuukauden myöhässä mutta ei kai sen niin väliä. Me ollaan pidetty juoksutaukoa eikä olla muutenkaan tehty mitään ihmeempiä niin ei ole ollut kummoisempaa päivitettävää. Mä olin tosin maanantaina iltakisoissa töissä ja keskiviikkona kävin katsomassa ykkösten hyppyradat. Huomenna sitten omatoimiset iltatreenit ja keskiviikkona pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin. Nellin juoksujen alkamisesta on kulunut jo yli kolme viikkoa mutta kun keskiviikkona oli vielä ykkösten iltakisat, niin meidän ohjatut oli tältä viikolta peruttu.

Mutta palataan ajassa taaksepäin toukokuun alkuun Helatorstaille, jolloin suunnattiin paimennuspäiville Someroon. Lähdettiin kuuden aikaan ajamaan Jyväskylästä mutta silti onnistuttiin myöhästymään noin kymmenen minuuttia koska minun (epä)luotettava omenapuhelin-navigaattori ohjasi meidät viimeisillä kilometreillä ihan täysin harhaan. Ajeltiin yhteensä varmaan 20 minuuttia jotain pieniä kinttupolkuja pitkin, onneksi auto ei jäänyt mihinkään kiinni. Ja onneksi ei tullut ketään vastaan..

Itse paimennus oli sitten todella mielenkiintoista ja olin niin iloinen huomatessani että Nellissähän on potkua tuohon hommaan! Mulla oli kyllä aika vahva aavistus siitä että Nelli pärjää hyvin ja näinhän siinä kävi. Meidän opastaja kehui Nelliä paljon ja sanoi että ehdottomasti kannattaa harrastaa, jos ei paimennusta, niin sitten jotain muuta. Nelli oli kyllä oikein pätäkkä ja komensi lampaita haukkumalla ja innostui kovasti "paimentamaan" niitä.

Päivästä jäi meille hyvät muistot vaikka päivä olikin pitkä. Meillä meni yhteensä yli kolmetoista tuntia tien päällä ennen kuin päästiin takaisin kotiin. Sanomattakin on varmaan selvää että kotiin palasi erittäin väsynyt pieni paimentyttö.

Keppejä ja treenejä

 

Hups, on taas päässyt hieman aikaa kulumaan viime päivityksestä. Huutokauppa tosiaan oli ja meni ja sieltä lähti mukaan 12-kepin sarja. Kepit ei tietenkään mahdu kokonaisena täällä mihinkään, mutta yksi viiden kepin sarja on täällä sisällä ja se on ollutkin ahkerassa käytössä. Loput kepit odottaa ulkona uutta sijoituspaikkaa.

Viime lauantaina ja keskiviikkona oli ohjatut treenit, keskiviikkona teemana oli takaaleikkaus, joka sujui meiltä yllättävän hyvin. Takaaleikkaus putkelle sujui tosi hyvin, mutta peräkkäiset takaaleikkaukset hypyille tuotti vähän ongelmia. Ensimmäinen takaaleikkaus onnistui lähes joka kerta tosi nätisti mutta toiselle hypylle ohjauksessa tuli sitten vähän ongelmia.

Lauantaina oli myös ratapätkä mutta silloin ei ollut mitään erityistä teemaa. Oli muutama kinkkisempi kohta ja mehän jäätiin niihin junnailemaan. Radan alkupuolella oli puomi, jonka ylösmenon molemmilla puolilla oli putken suut. Alussa koira piti ohjata putkeen ja sitten muutaman hypyn kautta puomille mutta me jäätiin junnaamaan sen putken kanssa. Nelli oli koko ajan menossa puomille (silloinkin kuin meidän ohjaaja tuli siihen eteen seisomaan) eikä putkeenmeno meinannut onnistua. Treenin jälkeen otin vielä putkeen lähetystä erikseen toisella kentällä eikä siinä ollut mitään ongelmia.

Nelli on ollut tosi hieno tällä viikolla, treenit on sujuneet ilman sen suurempaa häsellystä ja keskittymiskyky on ollut huomattavasti aiempaa parempi. Tiistaina olis ollut möllikisat mutta jouduttiin jättämään ne välistä kun mulla oli tänään VIIMEINEN tentti, johon oli pakko lukea. Eilen käytiin ESS-shelttien järjestämillä paimennuspäivillä, seuraavassa postauksessa sitten siitä lisää :)

Tämän päivän ongelmat ei ole huomisen ongelmia

Nähtävästi se menee nyt näin. Se mikä on ongelmana yhtenä päivänä ei enää sitten olekkaan ongelma seuraavana päivänä. Viime treeneissä löytyi nimittäin sen verta vauhtia että enhän minä pysynyt enää perässä. Ei ollut enää tietoakaan siitä menosta mitä oli viimeksi ohjatuissa treeneissä. No turhaan mä tässä murehdin,eiköhän taas huomenna kompastuta samoihin ongelmiin ;) Ei vaan. Toivottavasti ei. Onhan se aina aika monesta asiasta kiinni että miten menee! Nelli veti niin lujaa viimeksi että minä en pysynyt ohjauksessa perässä ja oli aika lähellä etten sitten turhautunut vähän liikaa. Mutta se turhautuminen tuli ihan täysin omaan ohjaukseen ja toimintaan, pitäisi vaan oikeasti alkaa laittamaan sitä töppöstä toisen eteen.

Meillä meinaa vieläkin olla ongelmia häiriöherkkyyden kanssa, välillä vähän pahempia ja välillä se taas sitten helpottaa. Toivon mukaan se helpottaa kun treenataan kuitenkin jatkuvasti melkoisessa mölinässä ja hälinässä ja toivottavasti minäkin opin joskus paremmin sietämään sitä.

Vähän muuten säikähdin eilen kun oltiin Nellin kanssa lenkillä ja se alkoi yhtäkkiä nilkuttamaan toista etutassua. Ei suostunut varaamaan sille painoa ollenkaan ja vaikka kuinka etsittiin niin tassunpohjasta ei löytynyt mitään mikä selittäisi ontumisen. Jalka vaikutti muuten ok:lle eikä Nelli pitänyt minkäänlaista ääntä. Sitten kannettiinkin seitsemän kilon paketti kotiin ja aloin tutkimaan tassua käsisuihkun avulla. Vähän aikaa huuhdeltuani sormeni osui pitkään tikkuun, varpaiden väliin oli mennyt havunneula! Huh, onneksi ei ollut mitään sen suurempaa, Nelli alkoi kävelemään normaalisti sen jälkeen kun sain neulasen poistettua.

Ensi viikonloppuna huutokaupataan vanhoja agilityesteitä, ajattelin mennä katsomaan josko saisin huudettua itselleni keppisarjan. En ole vielä miettinyt mitään  hintakattoa, mutta kyllä ne aika paljon kiinnostaa. Sitten voisi harjoitella kepit kuntoon kotona ja sen jälkeen alkaa käymään läpi erilaisia keppikulmia.. Ehkä mä niistä jonkin verran olen valmis siis maksamaan :) En vaan vielä oikein tiedä että missä niitä sitten säilyttäisi mutta senhän näkee sitten kun ne kantaa kotiin!

Vähän erilainen meininki (Kolmannet möllikisat)

Keskiviikkona suunnattiin melko vaihtelevilla tuntemuksilla epävirallisiin agilitykisoihin. Yritin kovasti panostaa siihen, että "mennään pitämään vaan hauskaa" ja "ei se ole niin vakavaa". Silti meinasi vähän jännittää ja ehdin monta kertaa miettiä että pitäisikö sittenkään. Luvassa oli muutenkin pitkä ilta kun oli keskiviikon ryhmäläisten vuoro järjestää ko. kisat, eli jäin sitten vielä omien ratojen jälkeen talkoilemaan.

Möllirata oli erittäin suoraviivainen ja siellä olikin kaikki muut esteet keinua, pöytää ja muuria lukuunottamatta. Lähtöjärjestys oli arvottu ja me saimme "kunnian" aloittaa. Ja mitäs sitten kävikään. Lähes kaikki kohdat mitkä vaan pystyivät menemään pieleen, menivät pieleen. Varmaan jokaiselle kolmelle putkelle tuli kielto ja muutenkin rata oli hirveetä säätämistä. Pussiin Nelli ei suostunut menemään ja pyysinkin sitten ratahenkilöä pitämään pussia auki. Radan jälkeen ei ollut mikään hieno voittajafiilis, mutta onnistuin kuitenkin siinä että osasin ottaa radan huumorilla. Ensimmäisen kerran jälkeen arvoin muutaman kerran että lähdenkö uusimaan vai en ja onneksi lähdin. Toisella kerralla meille tuli "täydellinen rata" pussille asti, josta taas kielto ja sen jälkeen päätinkin vaan skipata koko esteen. Nelli meni pussiin melkein puoliväliin asti mutta peruutti sitten jostakin syystä takaisin. Jos olisin jäänyt lähemmäksi pussia ja kannustanut kovempaa, olen ihan varma että pussi olisi onnistunut. Uusintakierros oli nopea, siinä oli oikeata tekemisen meininkiä! Tokalla kierroksella tehtiin lentävä lähtö alkuun ja pidin paljon enemmän ääntä radalla. Näköjään innostaminen on meillä nyt kaiken a ja o. Vaikka toisella kierroksella meinasikin tulla kiire niin ehdin silti miettiä että täähän näyttää jo agilityltä. Kaikista tärkeintä koko illassa oli hyvä meininki ja se että tuli taas noin hieno onnistuminen! Ja ehkä minä pääsin taas askeleen eteenpäin oman asennemuutoksen kanssa :)

Älä lannistu

Hmm.. Tuolla tapahtuu selvästi jotain mielenkiintoisempaa.

  

Taisi olla vähän huono päivä meikäläisellä viime treeneissä. Kaiken kukkuraksi Nelli vielä pamautti alkuun sellaisen yllätyksen että itsellä meni vähän pasmat sekaisin. Hain Nellin autosta, päästin vapaaksi kentällä ja olimme radan alussa aloittelemassa kun Nelli ampaisikin yhtäkkiä viereiselle kentälle komentamaan. Voi perskeles sentään. Nelli ei ole koskaan aiemmin karannut noin pahasti. Aidan toisella puolella taisi vaan nopeasti tulla äitiä ikävä kun jäi sinne hiljaisena seisomaan ja tuli kiltisti takaisin omalle puolelle kun raotin aitaa. Onhan se hyvä että löytyy rohkeutta mutta olisihan siinä voinut käydä huonostikin. Oon tosi tarkka sen suhteen etten häiritse koskaan muiden koirakoiden treenejä, joten tuon karkaamisen jälkeen meinasi vähän hävettää vaikka ei se toinen koira edes tainnut huomata Nelliä.. Joillakin koirakoilla se huomio taitaa olla enemmän siellä radassa kuin ympäristössä, hehhe. Ehkä meilläkin joskus! Rataa mentiin pätkissä, välillä onnistui ja välillä ei. Ilmeisesti mun ilmeet ja eleet oli sen verran lannistuneet että kouluttaja sanoi minulle harkan jälkeen ettei kannata lannistua, meillä meni hyvin. Fiilikset oli kyllä vähän jotain muuta.

Mutta positiivista on kuitenkin se, että kepeillä on jo nähtävissä selvää edistystä ja niihin alkaa löytyä vauhtia. Nyt vaan pitää sitten alkaa työstämään sitä että koiran huomio pysyy minussa ja radassa eikä siellä pöllöillä millään tavalla (varsinkaan toisten radoille). Muutenkin viime kerralla Nelli oli melko kuutamolla. Ratapätkää suorittaessa huomasin että Nelli katseli pitkälle hallin seinustalle eikä katse ollut suinkaan esteissä saati sitten minussa. Että semmoset treenit sitten viimeksi. Mutta onneksi viikonloppuna käytiin tekemässä nopea keppitreeni ja otettin siinä samalla myös A:n alastuloja ja siitä treenistä jäi hyvä mieli!

Aurinkoinen pääsiäinen

Oi voi kun on tehnyt hyvää tämä pääsiäinen. Ollaan oltu koko ajan ihan vain kotosalla yhtä vierailua lukuunottamatta ja muuten ollaan sitten vaan nautittu vapaa-ajasta ja auringonpaisteesta. Pitkiä jäälenkkejä, kahdet treenit, monen monta siivoustuokiota ja hengailua, siinäpä on oikeastaan pääsiäinen tiivistettynä. Treeneistä sen verran että käytiin tekemässä kaksi kertaa noin 10 minuutin treenit hallilla. Tarkoituksena on nyt tehotreenailla keppejä, jos saataisiin ne joskus vaikka kuntoon. Mitään merkittävää edistystä ei tämän viikon aikana ole sillä saralla kyllä tapahtunut. Nellin keskittyminen herpaantuu melko helposti puolivälissä keppejä ja vauhtia pitäisi saada lisää, mutta miten ihmeessä se sitten onnistuu? Jos vauhti lisääntyy niin sitten mennään vääristä väleistä. :P  Muuten sitten otettiin A:ta, jaakotusta, putkeenlähetystä ja keinua. Huomenna taas paluu arkeen ja keskiviikkona seuraavaan kerran ohjattuihin treeneihin. Niistä sitten ensi kerralla!

Tekniikkatreenejä, rataa ja muita kuulumisia

Heti alkuun on pakko tunnustaa että ne pari viikkoa sitten olleet möllikisat jäi välistä kun itsellä ei ollut silloin yhtään sellanen fiilis että viitsisi lähteä radalle (I blame Mondays).. Noh, sitten keskiviikkona oli toiset mölliryhmän treenit ja illan aiheena oli eri tekniikat. Mulle pelkkä tekniikan hiominen on ollut aina jotenkin hankalaa kun meillä on ollut niin pahoja lähtövaikeuksia ja muutenkin tekniikan harjoittelu pysähdyksistä on itsellekkin jotenkin hankalaa. Käytiin läpi valssi, persjättö, saksalainen ja päällejuoksu. Kaikkia edellämainittuja ollaan treenattu aiemminkin jo useita kertoja, mutta ainakaan minä en voi luultavasti ikinä treenata liikaa tekniikkaa. 

Kaikista parhaiten meiltä onnistuu persjättö, se on jotenkin niin luonteva ja helppo vaihtoehto meille. Saksalainenkin sujui ihan hyvin ja päällejuoksussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Valssaaminen on mulle välillä vähän hankala kun pyörähtelen liikaa ja välillä en ole ihan varma että olenko valssannut vai tehnyt sittenkin jotain ihan muuta. :D

Viime keskiviikon treeneissä tehtiin ratapätkää ja siellä tekniikkana oli jaakotus. Jaakotus on myös yksi niistä tekniikoista, joka tuntuu itsestä todella luontevalta ja helpolta. Siitäkin huolimatta että jaakotus on itselle helppo niin ensimmäisen jaakotuksen aikana päähän iski totaalinen lukko enkä muistanut että mistä koira piti ohjata esteen yli ja mihin suuntaan piti itse kääntyä. Huomaa kyllä että jos alkaa miettimään liikaa niin sitten menee pieleen. Radan osana oli myös kepit, joita kokeiltiin tällä kertaa ihan vaan käsiohjauksella. Nyt olen lopullisesti tehnyt sen päätöksen että kepit opetetaan käsiohjauksella ja PISTE! Ihan hyvin ne käsiohjauksella menevät, äänellä pitäisi hakea rytmitystä ja sitten kai sen pitäisi alkaa sujumaan? 

Muuten on sitten tullut palautetta minun ohjausasennosta (olen välillä liian kumarassa), äänenkäytöstä (pitäisi ohjata aiemmin ja pitää ääntä radalla, kannustaa) ja siitä että koira osaa hyvin esteet ja että on kuulemma hieno koira :) Näiden muutaman treenin aikana on alkanut palaset taas loksahtelemaan sillä tavalla paikoilleen että on tajunnut kuinka paljon se onnistuminen on omasta asenteesta kiinni.

Kävin tänään katsomassa ykkösluokkien hyppyratoja ja alkoi oikein itseäkin jännittää kun ajattelin sitä miltä tuntuu kisata ensimmäisiä kertoja. HUI! Radoilla näkyi ihan superhienoja ja supernopeita shelttejä, toivottavasti meidänkin meno näyttää joskus yhtä hienolle!

Ja ollaan me muutakin tehty kuin pelkästään agilitya. Ollaan vihdoin alettu opettelemaan laatikon sulkemista kuonolla ja noin kymmenisen onnistunutta toistoa ollaan saatu tähän mennessä. Kohta voi alkaa liittämään temppuun käskysanaa ja sitten alkaa miettimään uusia temppuja. Muita uusia temppuja on jalkojen väliin istumaan tuleminen ja huiskuttaminen. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli se, että kokeillaan jotakin uutta harrastusta ja se tuleekin täyttymään helatorstaina ESS-Shelttien järjestämillä paimennuspäivillä. Oon jo pitkään haaveillut siitä että päästäisiin kokeilemaan paimennusta ja kun sattumalta huomasin ilmoituksen Facebookissa, niin en pitkään miettinyt että ilmoitanko vai enkö. Aika pitkä ajomatkahan täältä Jyväskylästä tulee, mutta oon niin hirveän innoissani tästä että ei haittaa kyllä yhtään. Toukokuuta odotellessa siis ;)