Maanantaina oltiin taas reenailemassa ja ohjelmassa oli kotiläksyn kertausta, eli istumista ja sitten "uutena" maahanmeno. Maahanmeno ei varsinaisesti ole mikään uusi asia, kun sitä on opeteltu jo kauan aikaa, mutta nyt on tarkoitus saada liikkeestä maahanmeno aikaiseksi. Kotiläksyn kertaus meni meillä melko hyvin, paitsi huomasin jo silloin, että Nelli otti aika paljon häiriötä muista koirista, jotka treenasivat samaan aikaan kentällä. Maahanmenossa meillä oli ihan perinteiset ongelmat käsillä eli jos Nelli meni maahan, se nousi samantien ylös tai sitten Nelli päätti ignoorata minut ihan täysin ja olla ymmärtämättä käskyä. Viimeiset kerrat treenattiin vaan niin, että kun Nelli saatiin maahan, niin sitä palkattiin sinne jatkuvasti samalla hokien: "maahan, hyvä, maahan, hyvä" Naksutin oli tuossa vaiheessa ihan kätevä, kun ei tarvinnut hokea muuta kuin maahan-käskyä ja naksutella ja sitten palkata.
Koska me vaihdettiin ryhmää maanantaista tiistaihin, niin kentällä on nykyään kaksi eri tokoryhmää harjoittelemassa samaan aikaan. Nelli ottaa vielä melkoisesti häiriötä muista ja saattaa välillä haukkua muille, mutta yllättävän hyvin se jaksaa ajoittain keskittyä minuun ja tekemiseen. Toivottavasti häiriöherkkyyttä saataisiin tämän kevään aikana parannettua ja treenit onnistuisi jossakin vaiheessa niin, että Nelli pitää kontaktin minussa. Ohjaajalta tuli myös sellaista kommenttia, että kontakti puuttuu välillä kokonaan ja taas tuli sanomista siitä, että palkkio ei ole riittävän hyvä, sillä Nelli ei tavoittele sitä jatkuvasti. Meillä on palkkana kinkkuleikkeleen paloja, Nellin suurinta herkkua, mutta näköjään sekään ei aina riitä.
Treeneistä jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli ja tein vakaan päätöksen, että viikon päästä maahanmeno liikkeestä onnistuu. Sisällä se voisi jo onnistuakkin, mutta ulkona Nelli jahkailee maahanmenon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti